Matti Hakkarainen – Kapustarinta 26.6.2021 Rautavaara
Havaintojen keruu Lintuatlasta varten on parhaillaan käynnissä. Tästä syystä Kuikka järjesti 3.7. Kesärallin vähemmän retkeillyillä Rautavaaran, Sonkajärven ja Vieremän alueilla. 12 tunnin korpikisaan osallistui neljä joukkuetta, jotka paahtoivat halki erämaiden helle, verenimijät ja ukkoskuurot seuranaan. Kärkijoukkueiden tulokset olivat mukavaa luettavaa. Voittajajoukkue Great Tit Watchers (GTW) tahkosi kasaan 89 lajia (parhaimpinaan idänuunilintu ja pikkusieppo), onnittelut!
Yhteensä lajeja havaittiin 96, joista ässälajeja (vain yksittäisen joukkueen haaviin jääneitä) olivat pohjantikka, kaakkuri, mehiläishaukka, muuttohaukka, niittykirvinen, jouhisorsa, mustakurkku-uikku, sarvipöllö, ruisrääkkä, meriharakka, idänuunilintu, pikkusieppo ja puukiipijä.
Kiitokset osallistujille ja kannustuksen sana kaikille, ensi vuonna kannattaa retkeillä ja ilmoittaa havaintoja atlakseen erityisesti vähemmän kuljetuilta alueilta!
Kesärallin tulokset:
GTW: Eelis Rissanen, Mikko Pärssinen (Rautavaara, Sonkajärvi) – 89 lajia
Iisalmen joukkue: Jarmo Yliluoma, Kai Jäderholm, Kari Bovellan (Vieremä) – 72
Kun kuulin, että Kuikka järjestää kesärallin akselilla Rautavaara-Sonkajärvi-Vieremä, olin aivan innoissani. Rautavaaran ja Varpaisjärven rajalla sijaitseva Älänne on minulle lapsuudesta tuttua, rakasta seutua, voisin kutsua sitä jopa toiseksi kodikseni. Hetken vaikutti jo siltä, etten pääsekään osallistumaan, mutta lopulta lapsukaisille löytyi vahtiva silmäpari muutaman tunnin ajaksi ja näin rallaaminen onnistui. Suunnittelin sopivan “triathlon”-retken, johon kuuluisi niin jalkapatikkaa, pyöräilyä kuin uintiakin. Matka alkaisi Älänteenlahdesta ja päättyisi Rouskuhiekkaan.
Vähäunisen yön jälkeen pääsin aloittamaan rallikierrokseni seitsemän hujakoilla. Tallustin Suurisuon laitaan, jossa minut vastaanotti äkäinen pikkukuovipari. Korvat luimussa luikin kohti suota halkovaa jokea. Ennätyksellinen syöpäläiskesä oli pakottanut pukeutumaan tuhdisti, ja kuumuuden lisäksi karmaiseva ilmankosteus sai hikikarpalot norumaan. Metsäviklo läksytti minua katkenneen räkämännyn nokasta, upeita nuo pohjolan palmut. Joen rantapajukoissa oli puolestaan täysin hiljaista. Harpoin Älänteen rantaan, missä lajilista karttui mm. pajusirkulla. Takaraivossa alkoi kolkutella lasten aamupala, joten oli palattava kiireen vilkkaa takaisin. Herkkinä kukkivien maariankämmeköiden keskellä törmäsin pohjansirkkuun, joka tarkkaili minua huoletonna kelonkäkkyrältään. Kiitokset, lintuseni.
Suo on ihmeiden valtakunta, aivan omanlaisensa. Äkkiseltään viheliäinen, mutta ymmärrettynä turvallinen, kotoisa. Siellä turpoavat ääneti muuraimet, hiljaa nuokkuvat karpalonkukat, kihokit kimaltelevat ja honkien haamut kuiskivat muistoja sukupolvien takaa. Suolla on hyvä olla, sen paksussa tuoksussa, sen kumppareita viileänä rutistavassa syleilyssä. Silti aikaa kului ja oli maltettava astua takaisin metsän verhoon.
Kun lapset oli ruokittu ja pihalintujen pikakatsaus tehty (harmaasieppoja, haarapääskyjä, järripeippo yms.), oli aika hypätä pyörän selkään. Hakkuuaukko reunakuusikoineen tarjosi mm. parven pikkukäpylintuja, pohjantikan sekä peukaloisen. Kuivuutta rutisevan aukon keskellä lojuva lammikko veti puoleensa varsinkin rastaita. Kaukaisuudesta kuului lähestyvän ukkosen ensimmäinen jyrähdys, ilma oli täynnä sähköä.
Lapsenvahtien kanssa oli sovittu, että minulla oli kaksi tuntia käytettävissäni. Matkaa päätepisteelleni Rouskuhiekkaan oli vain 15 km, mutta tiesin silti, ettei kaikkea voi jäädä kyttäämään ja tarkistelemaan, niinpä ensimmäisen niitynkin hurautin ohi sen kummemmin jarruttelematta, kirjaten ylös vain korvaan tarttuneet punavarpusen sävelet. Lapsuuden tutuilta hiihtoreiteiltä olivat polut kasvaneet umpeen, ympäröivät metsät puolestaan hävinneet. Kuinka nurinkurisesti ihminen luontoa kohteleekaan, huokaisin.
Sanna Hakkarainen – Hakkuuaukko Pieni Marjomäki 3.7.2022
Porrassuolta minut hätisti pois valkoviklo. Pian metsätie päättyi Rautavaarantien varteen, ja asfaltilla polkupyörä otti kuin siivet alleen. Pihapiirien mahdolliset pikkuvarpuset, räystäspääskyt ja sen sellaiset jäivät nyt katsastamatta, sen verran uhkaavasti murisi ukkonen selän takana. Suojärven rannassa siemaisin vissypullon kertahuikalla ja kirjasin lapulle mm. laulujoutsenparin. Viereisellä Alasella uiskenteli ainoastaan yksinäinen kuikka. Tuli hämärää ja tumma pilvi vyöryi kuin täkki ylleni, salamat tuntuivat räiskivän tarakalle. Käännyin Rouskuhiekkaan vievälle hiekkatielle, jonka murskehelvetin pelkäsin puhkovan renkaani pitsiliinaksi. Pyörä kesti kuin kestikin, samoin polkija. Palokärki, mustarastas ja soralla lepäilevä, komea haapaperhonen sulautuivat pahaenteiseen pimeyteen, joka kosteudestaan huolimatta ei pudottanut päälleni pisaraakaan. Kertasin mielessäni taitettua matkaa ja mietin, kuinka valtavasti tätä touhua rakastankaan, luontoa ja siellä liikkumista, lintuja. Vielä kun opettelen tunnistamaan kattavasti äänet, hyvä tulee.
Saavuin vaatteet hikeä tippuen Rouskuhiekan uimarannalle. Älänne on kuuluisia upeista luonnonhiekkarannoistaan, ja se kuuluu ympäröivine soineen ja harjuineen Natura 2000 -alueisiin. Nyt turistit olivat kurvanneet myräkkää karkuun, vain kaksi kuikkaa oli jäänyt partioimaan rantavesiä. Rallini tuli päätökseen, kun upottauduin Äiti-Älänteen tummiin, lämpimiin aaltoihin.
Sunnuntaina 3.7. järjestetään uusi Kuikan kesäralli (12 h), jossa saa päivän aikana vapaasti valita kilpailuajanjakson. Kesärallin tavoitteena on edistää lintuatlasta ja kerätä havaintoja pesimälinnustosta. Vielä ehtii mainiosti laittamaan joukkueen kasaan, tervetuloa mukaan!
Rallin säännöt
1§ Alue ja aika. Alueena on Rautavaaran, Sonkajärven ja Vieremän kunnat. Kilpailuaika on 3.7.2022 vapaasti valittava 12 tunnin jakso.
2 § Joukkuekoko on 1 – 4 henkilöä. Kaikki liikkumisvälineet ovat sallittuja, mutta rallin aikana saa käyttää vain yhtä moottorikäyttöistä ajoneuvoa. Joukkueiden on ilmoittauduttava viimeistään 30.6. klo 20 mennessä Liisa Tolvaselle (liisatolvanen85@gmail.com tai viestillä 040 5860 790). Ilmoittakaa myös joukkueen nimi ja kaikki sen jäsenet. Jos haluat kisata joukkueessa, voit kysellä kisavastaavalta olisiko jossakin joukkueessa paikkoja vapaana. Ilmoittaudu siinä tapauksessa hyvissä ajoin! Joukkueesta yli puolen on TUNNISTETTAVA laji (esim. kahdesta kahden, kolmesta kahden jne..) Joukkue ei saa käyttää avustajia. Joukkue saa kuitenkin kysyä vihjeitä kohtaamiltaan henkilöiltä, ei kuitenkaan esim. puhelimella. Joukkue saa kokoontumisensa jälkeen liikkua vain yhdellä moottoriajoneuvolla, lihasvoimin tai julkisin kulkuneuvoin kisan ajan. Tämä ei tarkoita, että kokoonnutaan esim. vasta klo 12 ja sitä ennen lintuja haetaan kahdella autolla.
3 § Pisteiden laskenta. Havaittu laji tuottaa yhden pisteen. Mikäli pistemäärä kahden tai useamman joukkueen kesken on sama, ratkaisevat järjestyksen: 1. ässälajien määrä 2. viimeisen lajin kellonaika, se joukkue, jolla on enemmän ralliaikaa jäljellä voittaa. (Merkitse siis havaintojen kellonaikoja muistiin etenkin rallin lopulla!) Rengastustarkoituksessa pyydystetystä tai siirretystä linnusta ei saa yhtään pistettä. Tiedossa olevat tapaukset ilmoitetaan Tiirassa ja Kuikkalistalla etukäteen.
4 § Suojelunäkökohdat. Atrapin käyttö on kielletty (audiolaite, pyypilli). Pinnapilli on sallittu. Kännykän käyttö joukkuetovereiden paikalle kutsumiseksi on sallittua. Lintuja saa “kompata”, mutta niitä ei saa tahallaan karkottaa tai häiritä (petolintujen pesät pitää jättää rauhaan). Lintuja ei saa tunnistusmielessä valaista lampulla tai auton valoilla. Linnun voi määrittää auton valoissa, jos sen ajettaessa havaitsee esim. tienpenkalla.
5 § Tiiran yhdistyskäyttäjät. Yhdistyskäyttäjät eivät saa rallissa käyttää hyväkseen salattuina ilmoitettuja havaintoja. Tämä ei kuitenkaan estä normaalia retkeilyä hyviksi tiedetyillä lintupaikoilla. Jos siis joku ilmoittaa lajin salattuna vaikkapa Hankalammelta, yhdistyskäyttäjäkin saa siellä käydä. Mutta jos joku ilmoittaa vaikkapa salatun kuukkelin mummon mökiltä, missä ei normaalisti retkillä käydä, niin sinne ei yhdistyskäyttäjä tietenkään voi mennä.
6 § Joukkueen tuloksen ilmoittaminen. Joukkueen havaitsemat lajit ilmoitetaan sähköpostilla 3.7. klo 12.00 mennessä osoitteeseen hallitus@lintuyhdistyskuikka.net (yhteyksien puuttuessa tekstiviestillä 040-5860790). Tulostaulukko, jossa näkyvät myös joukkueiden havaitsemat lajit, tulee kotisivuille mahdollisimman pian kisan jälkeen.
7 § Ongelmatapaukset. Kilpailun juryna toimii Kuikan hallitus. Sääntöjen rikkomisesta joukkue saa -10 pistettä.
Teams-tapahtumasarja Kuikan Kaiku viettää kesälomaa. Uudet aiheet jälleen syksyllä. Ilmoittelemme ajankohdasta ja aiheista kotisivuilla. Mukavaa kesää!
Vielä pesässä olevat ja pesästä lähteneet linnunpoikaset ilmoittavat itsestään emoille kutsu- ja kerjuuäänillä. Emot varoittelevat poikasiaan, jos pesää tai maastossa olevia poikasia lähestyy. Kasvillisuuden kätkössä olevia poikasia on hankala nähdä eikä niitä pidä tarkoituksella mennä lähemmäksi varta vasten etsimäänkään. Sitä mistä suunnasta poikasten usein vaimeat ja korkeat äänet tulevat, on usein erittäin vaikea hahmottaa. Tämä on suoja myös petoja vastaan. Niinpä ei välttämättä edes huomaa ihan lähellä oksalla kököttäviä tai ihan jaloissa olevia poikaisia, vaikka ne juuri olivat äännelleet.
Kutsu- ja varoitusääniä on huomattavasti vaikeampi tunnistaa kuin lauluja. Lajimääritystä hankaloittaa se, että äänessä voivat olla samalla paikalla monet emot ja poikaset, eikä niitä ole helppo yhdistää toisiinsa.
Tähän artikkeliin on koottu muutamien tuttujen ja yleisten lajien ääniä. Näitä voi hyödyntää myös silloin, kun yrittää nostaa atlaskartoituksen pesimisvarmuusindeksiä. Poikasten ääniä löytyi ikävä kyllä vain muutama suomalaisista äänitteistä Xeno Cantosta, joita tässä on pelkästään käytetty.
Tässä ei ole mukana pöntössä tai kolossa pesijöitä, kahlaajia eikä pöllöjä. Esimerkiksi käpytikan pesäpoikasten “vätkytys” kuuluu kauas. Jos pysähtyy niityn laitaan vähäksi aikaa paikoilleen kuulee, kuinka kuovin poikaset vastaavat kauempana kävelevän emon kutsuun. Sarvipöllöpoikueen ääntely on usein yölaulajaretkien tuttua äänimaailmaa.
