BirdLife Suomi ja Metsästäjäliitto muistuttavat, että sorsametsällä on syytä kohdentaa pyynti ainoastaan elinvoimaisiin lajeihin, jotta vesilintukannat pääsisivät jälleen elpymään. Metsästys kannattaa kohdentaa erityisesti sinisorsaan, sillä se on ainoa pitkällä aikavälillä runsastunut riistasorsalaji. Elinvoimaisiksi luokiteltavia tavia ja telkkää tulee metsästää harkiten, sillä niidenkin kannat ovat viime aikoina taantuneet.
Lintulaji on aina tunnistettava varmuudella ennen ampumista, ja haavakoiden välttämiseksi ampumaetäisyys on hyvä pitää lyhyenä. Noutavaa koiraa suositellaan käytettäväksi metsästäjän apuna.
Järjestöt toivovat, että kaikki saaliiksi saadut linnut ilmoitetaan Oma riista -palveluun.
“Vesilintujen metsästys alkaa lauantaina 20.8. klo 12. Punasotkan ja tukkakoskelon metsästys sekä haahkan syysmetsästys on tänä vuonna kielletty maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Allin metsästys on kielletty sisämaassa, ja merialueilla sitä on rajoitettu saaliskiintiöin. Metsähanhea saa metsästää 27.8. asti Lapissa (rajoituksin) ja loka–marraskuussa kaakkoisessa Suomessa. Meri- ja metsähanhen metsästystä on lisäksi rajoitettu saaliskiintiöin.
Lakisääteinen saalisilmoitus on tehtävä meri- ja metsähanhesta, haapanasta, jouhisorsasta, heinätavista, lapasorsasta, tukkasotkasta, allista, isokoskelosta sekä nokikanasta.
Riistavesilinnuista punasotka on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi, tundrametsähanhi, tukkasotka, haahka ja nokikana erittäin uhanalaisiksi sekä taigametsähanhi, haapana, jouhisorsa ja heinätavi vaarantuneiksi.“
Vesilintukantojen elpymistä voidaan edesauttaa erityisesti lintuvesien kunnostuksella sekä pienpetojen poistolla. SOTKA-hankkeessa luodaan vesilinnuille turvallisia levähdysalueita syysmuuttoa varten.
Syysmuuton seuraaminen on paljon hankalampaa, joidenkin lajien kohdalla jopa mahdotonta verrattuna kevätmuuttoon. Keväällä muuttolintujen tulon kuulee ja näkeekin, mutta syysmuutolle monet linnut vain häviävät huomaamatta. Tässä keskitytään kahlaajiin, vesilintuihin ja petolintuihin, koska niiden muuttoa on helpompi seurata. Aikajanalle laitetaan myös muiden lajien kerääntymiä ja parvia sekä syksyn mittaan “arktikaa”
Aikajana
Petolinnut
Diagrammissa on ynnätty havaitut yksilömäärät päivittäin. Suuremmat muuttosummat on laitettu aikajanalle.
Mehiläishaukka
Leena Meuronen – Mehiläishaukka 22.7.2022 Nilsiä
Vesilinnut
Havointomäärät päivittäin. Mukana muuttavien lisäksi myös paikalliset ja kiertelevät.
Metsähanhi
Leena Meuronen – Metsähanhi 6.4.2019 Lapinlahti
Valkoposkihanhi
Ilkka Markkanen – Valkoposkihanhet 29.9.2018 Kuopio, Puutossalmi
Kahlaajat
Kahlaajien kohdalla pitäisi oikeastaan puhua “paluumuutosta”, koska joidenkin lajien aikuisten lintujen muutto pesimäseuduilta takaisin alkaa jo kesäkuussa. Pylväissä onTiiraan ilmoitettujen yksilömäärien viikkosumma tulkittuna muutolla oleviksi yksilöiksi. Samalta paikalta on luvuissa kyseisen päivän suurin ilmoitettu yksilömäärä. Yksilömäärä on laskettu jokaiselta päivältä erikseen, joten mukana on todennäköisesti samoja lintuja, jotka on havaittu eri päivinä. Kun näyttää selvälstä, että samat linnut ovat paikalla peräkkäisinä päivinä, on mukana ko. päivien suurin summa. Raasion lietteille pysähtyneiden lintujen havainnot luonnollisesti korostuvat lukumäärissä.
Pertti Renvall – Pikkumerimetso 22.7.2022 Siilinjärvi
Yara on antanut luvan käydä teollisuusalueensa sisällä Siilinjärven Mustissa seuraavasti:
Huomenna tiistaina 26.7. ja keskiviikkona 27.7. klo 06-10 välisenä aikana. Autojen pysäköinti portilla nro 36 (os. Mustintie 511) niin etteivät tuki tietä isommiltakaan ajoneuvoilta. Tästä kävellen lähimmän vallin päälle ja havainnointi paikalla olevan ohjeistuksen mukaan.
Maanantaina lyhyen tarkkailun aikana lintua ei havaittu, mutta se saattaa silti olla alueella.
Petri Kuhno – Pikkumerimetso 22.7.2022 Siilinjärvi, Musti
Siilinjärveltä Yaran tehdasalueelta löytyi 22.7. Suomen ensimmäinen pikkumerimetso (Phalacrocorax pygmeus), kun alueella työskennellyt Marko Hartikainen löysi linnun Mustilta. Lintuharrastajat Pertti Renvall sekä Marko ja Eetu Kelo kävivät varmistamassa havainnon. Laji muistuttaa suuresti merimetsoa, mutta on vain sinisorsan kokoinen.
Tätä kirjoitettaessa lintu on havaittu samalla alueella ainakin lauantaiaamuna yhdeksän aikoihin. Luetästä ohjeet alueella retkeilyyn.
Pikkumerimetso pesii Kaakkois-Euroopassa ja Keski-Aasiassa, kanta on viime vuosina kasvanut ja levittäytynyt Itävaltaan ja Slovakiaan. Pohjoismaiden ainoa aiempi havainto on Ruotsista vuodelta 1913.
BirdLife Suomen rariteettikomitea tarkistaa havainnon. Viime vuoden loppuun mennessä Suomessa on havaittu 486 luonnonvaraista lintulajia. Pohjois-Savossa lajeja on havaittu pikkumerimetso mukaan lukien 326.
Pikkuvarpusemosta ja -poikasesta tuli atlasruutuun varma pesintä – Eelis Rissanen
Olen kuvaamassa perhosia takapihalla, kun yhtäkkiä pikkuvarpunen alkaa äännellä aktiivisesti. Se myös lennähtää lähelleni. Pysähdyn ja alan katselemaan, mikä on tilanne. Yhtäkkiä huomaan pikkuvarpusen lentokykyisen poikasen muutaman metrin päässä kukkapenkin lähettyvillä. Siirryn taaksepäin ja emo rauhoittuu ja käy antamassa ruokaa poikaselleen. Otan tilanteesta muutaman kuvan muistoksi ja siirryn reilusti kauemmaksi, jotta en aiheuta turhaa häiriötä. Olen samalla tehnyt pikkuvarpusesta varman pesimähavainnon lintuatlakseen.
Lintuatlaksesta tiedotetaan nyt monesta tuutista. Edellinen lintuatlas toteutettiin yli kymmenen vuotta sitten. Viime vuosina on julkaistu useita artikkeleita linnuston muutoksista. Lintuatlaksen tiimoilta saamme tarkkaa tietoa Suomen pesimälinnuston muutoksista.
Pesintöjä tarkastellaan lintuatlaksessa pesimävarmuusindeksien avulla. Pesimisvarmuusindeksejä on eri pesinnöille epätodennäköisestä varmaan pesintään. Pikkuvarpusemo poikasen kanssa tuottaa indeksin 7 ja alaindeksin 73. Tämä tarkoittaa siis käytännössä varmaa pesintää Siilinjärven atlasruudussa. Tarkempaa tietoa lintuatlaksesta ja pesimisvarmuusindekseistä löydät Lintuyhdistys Kuikan kotisivun kautta.
Aikaisimmilla pesijöillä poikueet ovat jo lähteneet pesimäalueiltaan, joten niiden osalta on odotettava ensi vuotta (esim. kottarainen). Toisaalta monet aikaiset lajit, esimerkiksi tiaiset ja rastaat, pesivät toisen kerran, eli pesintöjen varmistaminen on edelleen mahdollista. Erityisesti nyt kannattaa kuitenkin keskittyä myöhäisten pesijöiden pesintöjen varmistamiseen (esim. leppälinnut, kerttuset, kertut ja uunilinnut).
Atlasretkiä voi näppärästä tehdä kodin tai kesämökin ympäristössä. Kannattaa myös merkitä pesimähavainnot aivan tavallisista lajeista, jotta niidenkin merkinnät ovat ajan tasalla. Lintuatlas kestää vielä kolme vuotta, joten tulevina vuosina voi halutessaan myös korottaa indeksejä.
