Teams-tapahtumasarja Kuikan Kaiku viettää kesälomaa. Uudet aiheet jälleen syksyllä. Ilmoittelemme ajankohdasta ja aiheista kotisivuilla. Mukavaa kesää!

kesä 20 2022
kesä 07 2022
Vielä pesässä olevat ja pesästä lähteneet linnunpoikaset ilmoittavat itsestään emoille kutsu- ja kerjuuäänillä. Emot varoittelevat poikasiaan, jos pesää tai maastossa olevia poikasia lähestyy.
Kasvillisuuden kätkössä olevia poikasia on hankala nähdä eikä niitä pidä tarkoituksella mennä lähemmäksi varta vasten etsimäänkään. Sitä mistä suunnasta poikasten usein vaimeat ja korkeat äänet tulevat, on usein erittäin vaikea hahmottaa.
Tämä on suoja myös petoja vastaan. Niinpä ei välttämättä edes huomaa ihan lähellä oksalla kököttäviä tai ihan jaloissa olevia poikaisia, vaikka ne juuri olivat äännelleet.
Kutsu- ja varoitusääniä on huomattavasti vaikeampi tunnistaa kuin lauluja.
Lajimääritystä hankaloittaa se, että äänessä voivat olla samalla paikalla monet emot ja poikaset, eikä niitä ole helppo yhdistää toisiinsa.
Tähän artikkeliin on koottu muutamien tuttujen ja yleisten lajien ääniä. Näitä voi hyödyntää myös silloin, kun yrittää nostaa atlaskartoituksen pesimisvarmuusindeksiä.
Poikasten ääniä löytyi ikävä kyllä vain muutama suomalaisista äänitteistä Xeno Cantosta, joita tässä on pelkästään käytetty.
Tässä ei ole mukana pöntössä tai kolossa pesijöitä, kahlaajia eikä pöllöjä.
Esimerkiksi käpytikan pesäpoikasten “vätkytys” kuuluu kauas.
Jos pysähtyy niityn laitaan vähäksi aikaa paikoilleen kuulee, kuinka kuovin poikaset vastaavat kauempana kävelevän emon kutsuun.
Sarvipöllöpoikueen ääntely on usein yölaulajaretkien tuttua äänimaailmaa.
touko 23 2022
Teams-tapahtumien sarja jatkuu keskiviikkona 25.5.2022 kello 18-19. Aiheena on neljättä kertaa järjestettävä lintuatlas. Lintuatlaksen tavoitteena on selvittää vuosien 2022-2025 aikana Suomen perimälinnuston levinneisyys. Atlasretkeily on helppoa ja mukavaa, voit tehdä sitä vaikkapa oman asuinpaikkasi ympäristössä. Illan aikana kuulet enemmän lintuatlaksesta ja saat vinkkejä ja ohjeita atlasretkeilyyn.
Tervetuloa!
touko 18 2022
Tähän on koottu paljon tai jossain määrin toisiaan muistuttavia eri lintulajien lauluja.
Aika usein se, minkälaisella paikalla lintu laulaa, paljastaa lajin.
Näitä lajeja, joista on täällä nämä omat artikkelinsa ei ole tässä mukana:
Ääninäytteet on upotettu tänne Xeno-Cantosta.
Kuvat ovat Kuikan kuvagalleriasta.
Hitaammilla nettiyhteyksillä ääninäytteiden latautuminen saattaa kestää jonkin aikaa.
Kiuru
Kangaskiuru
Nimensä mukaisesti lentää korkeaa laululentoaan mäntykankaan tai muun aika avoimen metsän, nummen tai vastaavan päällä.
Rautiainen
Tyypillinen laulupaikka on puun latva, usein näkyvällä paikalla
Punarinta
Puukiipijä
Lauleskelee metsän kätköissä ja usein liikkuessaan puun rungolla ylöspäin.
Hippäinen
Vaikea saada näkyviin kuusen tai männyn oksistosta, missä se liikehtii laulaessaan.
Peukaloinen
Hyppelehtii laulaessaan maanpinnan lähellä, risukossa ja kantojen päällä, mutta voi olla myös paikoillaan puun latvassa tai jollain oksalla. Laulun voimakkuus yllättää.
Pensastasku
Tyypillinen laulupaikka niityllä tai pakettipellolla olevan pensaan tai puun taimen latva.
Kivitasku
Laulurastas
Toistaa “teemoja”.
Mustarastas
Kulorastas
Laulelee yleensä kangasmetsissä, etenkin mäntykankailla puun latvaosissa
Pikkusieppo
Pikkusieppo on varsin harvinainen ja pesii vanhoissa metsissä eli eipä sitä pihapiirissä laulamassa tavata kuin poikkeustapauksessa.
Kirjosieppo
Hemppo
Tikli
Viherpeipon laulu on monipuolisempaa. Se voi sisältää järripeippomaista “ryystämistää”: sellaista on mukana näissä äänitteissä. Järripeippojen yksinkertaista laulua voi kuulla eniten keväällä myös eteläisemmässa Suomessa, kun ne ovat muuttomatkalla pohjoiseen.
Viherpeippo
Järripeippo
touko 11 2022
Minnan tarina on kerrottu satellittiseurannan alla.
Kartassa ei näy kaikkia kotkan liikkeitä, vaan illalla päivitetty yöpymispaikka ja suora reitti paikkojen välillä.
Isompien paikkamerkkien kohdalla se on ollut pitempään. Tällöin sen silloinen tarkka paikka ei ole tarkoituksella kyseisessä kohdassa vaan vain sen seudulla. Tämä paikkamerkki siirtyy oikeaan paikkaan sitten, kun Minna on lentänyt paikalta muualle.
Paikkaa laajemmat alueet on merkitty karttaan monikulmioina: Niiden sisässä ei ole päivittäisiä paikkamerkkejä.
Klikkaa karttaa suuremmaksi oikean yläkulman neliöstä.
Sitä voi zomata ja liikutella.
Kartan viereen, sen vasemmasta yläkulmasta tulevat tiedot eri päivistä. Näet päivämäärän ja mahdollisen kommentin myös niin, että klikkaat kartan paikanmerkkiä.
Näet Minnan liikkeet eri aikoina paremmin, kun laitat päälle vain kyseiset karttatasot. Ne ovat vasemmalla valikossa aikajärjestyksessä.
11.8.2020 huomasi paikallinen asukas Kasimir Nykter Kuopion Julkulan venesatamassa oudosti käyttäytyvän merikotkan. SEY:n vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja Minna Pellinen pyydysti linnun ja vei sen Siilinjärvelle lintuhoitolaansa. Lintu oli huonokuntoinen ja sen alanokasta roikkui uistin, peruke ja 60 cm siimaa, jotka olivat vahingoittaneet alanokan pehmytosaa sekä kieltä. Seuraavana päivänä kotka tutkittiin Kuopion Omaeläinsairaalassa, jossa otetuista röntgenkuvista paljastui linnun vatsassa oleva koukku. Nokassa ollut uistin poistettiin ja lintu sai kipu- ja tulehduslääkityksen.
Hoitopaikassaan Siilinjärvellä kotkalle tarjottiin karvaista ruokaa, jotta vatsassa ollut koukku poistuisi. Ruoka maittoi linnulle hyvin ja sen paino nousi viikossa 3,2 kilosta 4,2 kiloon. 19.8. Siilinjärvellä eläinklinikka Karvaisessa Kaverissa otetussa röntgenkuvassa näkyi, että vatsan koukku oli poistunut. Samana päivänä linnusta otettiin mitat, DNA-näytteet ja se rengastettiin Pohjanmaan Merikotkat ry:n merikotkarengastaja Tapio Osalan toimesta, avustajana toimi Harri Laakkonen. Renkaan tunnukseksi tuli E27619/F64D. Osala arvioi linnun vammojen parantuneen ja sen kunnon olevan hyvä. Kyseessä oli kookas yli kuusivuotias pesimäkäinen naaras. Se nimettiin hoitajansa mukaan Minnaksi.
Lintu saavutti vapautusta vastaavan terveydentilan ja sille asennettiin satelliittilähetin. Näin saatiin harvinaislaatuinen tilaisuus seurata sukukypsän merikotkan liikkeitä. Aiemmin vastaavaa ei ole päästy tutkimaan, sillä aikuisen merikotkan kiinnisaaminen reviiriltään lähettimen asentamista varten on osoittautunut todella vaikeaksi. Nyt saatava tieto auttaa mm. aluesuunnittelussa niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Karttuvasta informaatiosta hyötyy myös merikotkien suojelu. Seurantatutkimus tehdään yhteistyössä Turun yliopiston professori Toni Laaksosen kanssa. Hän toimii merikotkien seurantaa Suomessa toteutettavan Sääksi-säätiön merikotkatyöryhmän tutkimusvastaavana. Koko projektista vastaa Pohjanmaan Merikotkat ry:n puheenjohtaja Tapio Osala. Päärahoittajana toimii Pohjois-Savon Luonnonsuojelupiiri, lisäksi rahoitukseen osallistuu Lintuyhdistys Kuikka.
28.8. lähettimen kotkalle asensi merikotkarengastaja Olli-Pekka Karlin Rovanniemeltä. Kotka vapautettiin Juurusvedellä ja siellä se viipyi ensimmäiset päivänsä, kunnes suuntasi Konneveden suuntaan. Seuraavana päivänä Minna olikin jo 270 km päässä Satakunnan Sääksjärvellä, lähellä Poria. Sieltä matka jatkui…
Lisätietoja Minnan tarinasta löydät Pohjanmaan Merikotkat ry:n kotisivuilta.