28.1.2025
Taivaalta mättää lunta ja on harmaata. Ulkona on niin kamalan liukasta ja liikkuminen niin vaikeaa, joten tulee pysyteltyä enimmäkseen sisällä, katsellen lintuja ja kun siihenkin kyllästyy tinttien tuijotteluun, niin tieni käy tietokoneelle ja ajattelen jatkaa kertomuksiani.

28.4.2024
Unohdin mainita viime kertomuksessani sepelrastaasta, josta Hartikainen soitteli heillä siellä sellaisen olevan, jos kiinnostaa. Miksipä ei kiinnostaisi. En ole koskaan aiemmin sitä nähnyt ja kun se edellisellä kerralla vuonna 2022 oli Palonurmessa Illaisen alueella ja useammasta katselukerrasta huolimatta se ei vain silmiini osunut, niin jospa se Hartikaisen mainitsemalla alueella näkyisi.

Saavumme paikalle missä rastas oli nähty. Olihan siellä jo muutama muukin katselemassa. Taitaa olla Oravaisen väkeä. Varmuutta ei ole, mutta myöhemmin juttelemme ja oikeassa olin. Heidän avullaan rastas löytyi nopeasti. Harmittamaan jäi, että lintu oli kuitenkin sen verran kaukana, etten saanut siitä niin hyvää kuvaa, vaan kyllä sen sentään siitä tunnistaa.

Kyllähän sen ymmärtää, että mieluummin niistä linnuista kerrottaisiin oman alueen osalta sanoin ja kuvin, vaan kun niitä ei aina näe omalta alueelta.

Olen kertonut myöskin Nurmeksen alueella olevista linnuista. Nurmekseen minulla on matkaa viittä kilometriä enemmän, kuin esim. Kinnulanlahteen ja jos ei tuo lääninraja olisi siinä välissä, niin joka tapauksessa laulun sanoja lainatakseni, kaikkihan me olemme Suomen muotoisen pilven alla.

Olen yhdistänyt tähän sepelrastaan kuvaan kuvia Nurmeksesta, Ylikylän tulvilla nähdystä sepelrastaasta. Se sentään oli lähempänä, kuin Hartikaisen sepelrastas.

7.5.2024
Katselen ”luonto-ohjelmaa” ikkunasta. Muuttajia näkyy jo tulevan lisää. Onhan niitä jo huhtikuussa lajinsa ilmaantunut.

5.5.2023 ensimmäisen kerran laskeutui seitsemän pohjansirkkua lumisateen saattelemana pihamaalle. 17.4.2024 ilmaantui yksi pohjansirkku etsimään ruokaa lintulautojen läheisyyteen ja viihtyi pitkään.

Lieneekö tullut katselemaan paikkoja kannattaako muiden sirkkujen tänne tulla. Välillä sitä miettii, miten ne linnut toisilleen viestittää ruokapaikoista, vai viestittävätkö ne lainkaan. Onko niillä vain seuraa johtajaa tyyli, vai jääkö niille jokin muistijälki kerran käydystä paikasta.

Miettiessä näitä katseeni osuu kukkapenkin vierustalle. Ensin ajattelin, että siinä tepastelee pajusirkkuja. Otan kameran ja katselen tarkemmin linssin läpi, niin ne osoittautuivatkin pohjansirkuiksi. Kolmen sirkkun lauma on saapunut. Nekin viihtyvät jonkin aikaa pihapiirissä.

Keltasirkkuja on ruokinnalla näkynyt jo vuosia, joskus enemmän ja joskus vähemmän, niinpä niitä on nytkin näkyvillä. Yksi erottuu joukosta väriltään. Ensimmäinen kerta on tämän värinen lintu minun nähdä. Sillä on huomattavasti vähemmän keltaista, kuin lajitovereillaan ja siksi sitä yritän tiirailla ja ottaa kuvia talteen, etenkin kun juohtuu mieleen keltasirkut vuodelta 2022.

Sen opin, ettei pitäisi koskaan ottaa huolimattomasti kuvia, vain sen tähden, että niistä olisi helppo saada laumassa olevien lintujen lukumäärä talteen, sillä eihän ne linnut siinä maassa kauaa ole, kun pyrähtävät lentoon.

Palataanpa vuoteen 2022 ja siinä joulukuulle. Olin ottanut kuvia keltasirkuista ja sitten illalla rupean niitä katselemaan. Huomaan sirkkujen laumassa linnun, joka ei ole keltasirkku, vaan enpä vielä tänä päivänäkään tiedä mikä se on. Oliko lintu kenties risteymä jostain. Lintuna laitoin sen tiiraan. Eikä siitä linnusta löytynyt muita kuvia, kuin vain tuo yksi ja sekin epäselvä.

Kyllä se jäi kaivelemaan.

12.5.2024
Kello lähentelee ilta seitsemään ja katsellaan kaikessa rauhassa telkkua, kun puhelin pirahtaa soimaan. Väätäisen Juha soittelee ja kertoo nähneensä valkoisen hanhen. Pitää sitä eskimohanhena. Kiinnostaisiko ja olisiko aikaa tulla katsomaan. Siltä tietämältä lähdettiin matkaan. Auton nokka kohti Vuotjärveä ja menoksi.

Juha oli vielä paikalla ja kertoili missä kyseisen linnun oli nähnyt.

Siellä etäällä metsän reunassa näkyy valkoinen pää valkoposkihanhien vierellä. On vain niin älyttömän kaukana, eikä linnusta näe sen enempää, joten ei auta muu, kuin jäädä odottelemaan, josko tulisi lähemmäs.

Kyllä meinasi paleltua, on niin kylmä viima ja väliin tihuttaa jotain. Olisi pitänyt älytä laittaa enemmän päälleen, vaan ei sitä kyllä kesken lähdetä pois. Toivotaan, että lintu tulee lähemmäs. Juha lähtee pois ja me jäädään sinne päivystämään.

Tunti siinä värjötellään. Tihkusade loppui, kunnes alkoi uudelleen ja sateen myötä maisema hämärtyy lisää, kun lintu vihdoin nousee lentoon. Kaartaa kaukaa tullen lähemmäs laskeutuen pienen vesilammikon viereen, joka oli muodostunut pellolle noin 250 m päähän meistä.

Siinä on jo suuri joukko valkoposkihanhia kylpemässä ja sinne keskelle eskimohanhi marssii. Niin lähellä ja silti liian kaukana, etten saa kuviin terävyyttä.

Vanha kamerani ei vain suostu enää tarkentamaan, vai lienee kuvaajassa vika. Niin tai näin. Pää asia, että se nähtiin.

19.5.2024
On iltapäivä ja istun ulkona puutarhatuolissa, jonka olin kantanut varjoon ikkunan alle. Kun ikää tulee enemmän, niin sitä vain haluaa mennä varjoon pois auringon paisteesta. On lämmintä ja varjossa on mukava katsella pihapiirin lintuja. Joskus näinkin päin, eikä vain aina ikkunaruudun takaa.

Siinä katsellessa tulee odottamaton vieras näkyviin. Kun vuosia sitten meillä mäellä käyskenteli karja, ei käärmeitä näkynyt. Karjan liikkuminen piti käärmeet poissa. Pelkäsivät jaloista lähtevää kumua ja piiloutuivat kivikkoon. Kun karja hävitetiin saapuivat käärmeet takaisin. Nyt niitä näkee vuosittain.

Tänään käärme saapui pihamaalle. Matelee hiljaa jääden välillä paikoilleen.

Jostain luin, että kun käärmeen säikäyttää, niin se muistaa paikan ja pysyy poissa. Ei sitä säikäytetty, vaan lehtiharavalla kumutettiin takaa maata ja sanottiin; että alahan madella ja kierrä seuraavan kerran pihamaa. Niin siinä kuljettiin pikkuhiljaa peräkanaa ja käärme hävisi kuusiaidan alle varjoon. Eikä sitä enää tänä kesänä pihapiirissä näkynyt.

21.5.204
Selailin tiiraa ja sieltä huomasin, että Mutkalan tulvilla oli ollut lapinsirrejä, joten käydään tänään katsomassa, josko ne vielä siellä olisivat. Tätä lajia olinkin harvemmin nähnyt. Muistelisin niitä joskus mennä vuosina Raasiossa nähneeni.

Mutkalan seudulla Puntinjoki tulvii. Vesi on noussut pellon reunaan peittäen osan peltoa ja rajoittuen maantiehen. Suokukkoja oli ilmaantunut tulville. Samoin muutamia liroja ja pitkän tiirailun jälkeen rupesi silmät erottamaan muutamia pieniä kahlaajia.

Jokin säikäyttää lintuja ja ne lehahtavat lentoon. Sinne taisivat kadota lapinsirrit, vaan vielä mitä.

Jostain syystä ne kaartavat ja laskeutuvat ihan lähelle autoa ja kerrankin niitä näkee ihan siinä lähellä.

28.5.2024
Vaihteeksi on päivä, jolloin istun varjossa ja seuraan pihan elämää. Pääskyt ovat ilmaantuneet pihapiiriin. Ne hävisivät jo vuosia sitten, kun karjanpito loppui. Muutaman kerran kävivät pesimässä tutulla paikalla, vaan sittenpä niitä ei enää pesimäpuuhissa näkynyt. Aina kuitenkin joka kesä niistä on muutama käynyt tervehtimässä. Sujahtavat hallitusti puuliiteriin, niin kuin olisivat aina siellä olleet, mutta pesimään ne eivät ole alkaneet. Onkohan niille jäänyt jokin muistijälki pesimäpaikasta, kun näyttäisi siltä, että ne tietävät tasan tarkasti minne lentävät.

Tänään ne kuitenkin yllättävät. Pääskyt laskeutuvat maahan ja alkavat keräämään kuivia heinän pätkiä nokkaansa ja lentävät liiteriin. Näyttäisi siltä, että aikovat rakentaa pesän. Hakevat kortta, ym. tarviketta ja väliin lennetään koivun oksalle ”keskustelemaan,” tai mitä niillä nyt mielessä sitten onkaan.

Nyt ne jäävät pesimään. Haudonta onnistuu hyvin ja pesältä kurkkii ainakin neljä poikasta, jos lienee enemmänkin.

Ajallaan poikasten olisi aika lähteä pesästä. Vahdimme kovin, milloin.

Vaan tulee päivä, että meidän oli lähdettävä asioille ja kun tullaan kotiin, on hiljaista, ei kuulu pääskyn liverrystä, ei mitään. Koittaa surun hetki, kun kävelen liiteriin. Pesä on tyhjä. Yhden syödyn poikasen höyhenet löytyvät liiterin pohjalta. Muita ei näy. Jokin kävi ne tappamassa ja vei mennessään.

Syyllisten voinee olettaa olevan oravat tai harakat. Ne ovat pyörineet liiterin ympärillä. Muita pikkupetoja en huomannut, no en tietysti yöllä vahtinut. Oravia ja harakoita ollaan peloteltu liiteriltä pois, vaan lienee odottaneet sopivaa hetkeä. Vaikka orava on suloinen, kaunis katseltava, mutta se on peto pesivien lintujen poikasille. Samoin on myös harakan laita.

29.5.2024
On se tiira melko hyvä tiedon lähde, jos haluaa jotain lintua käydä katsomassa. Huomasin virtavästäräkin olevan Tahkovuorella, joten päätetään systerin kanssa lähteä aikaisin aamulla ko. paikalle katsomaan, josko tuo vielä siellä olisi.

Saavuttuamme sinne, ei siellä virtavästäräkkiä näy. Hiljaista on. Ihmettelen, miten se tämmöiseen paikkaan olisi muutenkaan tullut. Ei siinä virrannut rinnettä alaspäin, kuin pikkuriikkinen puron pahanen. Luulisi niiden olevan toisenlaisten vesien äärellä. Sitten tuli mieleen, eikös niitä kutusuttu ennen vuorivästäräkeiksi?

Silmäilen maisemaa, kun rupeaa kuulumaan virtavästäräkin laulua. Lintu lentää lähemmäs, laskeutuu maahan ja jatkaa sirkutustaan. Etsiikö kumppania, vai pitäneekö meitä häiriötekijöinä, joten nopeasti kuva ja poistutaan. Sinne se jäi sirkuttamaan.

Palaillaan kotiin ja ajattelin jäädä istumaan sille tutulle paikalle varjoon, näkyisikö mitään siivekästä. Olihan se jo hieno havainto virtavästäräkistäkin. Pitäisihän sen jo riittää, vaan minkäs sille luonnolleen voi.

Jokin haukka pyörii taivaalla. Vähentää korkeutta ja laskeutuu navetan taakse kuusen latvaan. Näkyy olevan mehiläishaukka, vaikka itse kutsunkin sitä omassa piirissäni hunajahaukaksi.

Osaa olla upea haukka. Sen pää pyörii suuntaan ja toiseen, kun se tarkastelee aluetta. Sieltä sen takaa ilmaantuu toinenkin mehiläishaukka ja sekin laskeutuu kuusen latvaan, eli niitä on kaksi.

Useana kesänä on mehiläishaukat pyörineet aina silloin tällöin mäellä. Joskus ennenkin on jokin niistä laskeutunut kuusen latvaan, mutta en ole ennen nähnyt niiden tulevan melkeinpä yhtä matkaa. Kylläpä tälle päivälle on sattunut sattumia ja silmiä hiveleviä upeita lintuja ja vieläpä niin, että niistä on voinut saada kuvia muistoksi.

Siinä ne istuvat molemmat haukat. Viimeiseksi saapunut vain tovin. Mitä lienevät miettineetkään, kukapa sen tietäisi. Ei se kauaa viihtynyt paikallaan viimeiseksi tullut haukka, kun se päättää lähteä ja ei mene kuin hetki, kun toinenkin pyrähtää liittoon seuraten toista. Sinne ne hävisivät puiden latvojen taakse.

Oli niin komeasta haukasta kyse, että ajattelin laittaa toisenkin kuvasarjan mukaan siitä, kun se lähtee liitoon kuusen latvasta.

Vuoden lopulla tein erittelyn näkemistäni linnut 100 sarjasta, mitä kaikkea olin yksistään vuoden aikana pihapiirissä lintuja nähnyt ja sain 73 eri lintulajia, joten kyllä sitä kannattaa ulkonakin istua ja tuijotella taivaalle, puihin ja pensaisiin.

Leena Meuronen