Tervetuloa vuoteen 2023 Kuikan parissa

Kuvasarja vuoden 2022 kohokohdista

Kaarina Heiskanen - Mustavirran uusi lintutorni
Liisa Tolvanen - Keiteleen Keskimmaisen Lahnasjarven lintutorni
Liisa Tolvanen - Puutossalmi Open
Pekka Nykänen - Mustanmerenlokki 14.4.2022 Varkaus
Petri Kuhno - Pikkumerimetso 22.7.2022 Siilinjärvi, Musti
Matti Hakkarainen - Punajalkahaukka 22.8.2022 Maaninka, Tavinsalmi
previous arrow
next arrow
 

Muistellaanpa ensin vanhoja. Vuosi 2022 oli Lintuyhdistys Kuikan ensimmäinen toimintavuosi rekisteröityneenä yhdistyksenä. Koronavuosien jälkeen palattiin lähemmäs normaalia toimintaa, ja pääsimme järjestämään retkiä, torniopastuksia sekä kisoja, joihin kertyi kiitettävästi osallistujia. Yhdistyksemme jäsenmäärä kasvoi komeasti, nyt meitä on 468. Kuikan kaiku -keskusteluillat käynnistyivät ja jäsenlehti Siivekäs ilmestyi totuttuun tapaan. Kuikka avusti paikallisia toimijoita, kun lintutornit Keiteleen Keskimmäisellä ja Iisalmen Keskimmäisellä peruskorjattiin ja Maaningan Mustavirralle nousi uusi, upea lintutorni. Riistaveden Keskimmäiselle valmistuivat uudet pitkospuut. Kannustimme jäseniämme lintulaskentoihin sekä kuluneena vuonna käynnistyneeseen pesimälinnustomme atlaskartoitukseen. Mahtuipa vuoteen 2022 lintuharvinaisuuksiakin. Heinäkuussa Siilinjärvellä Yaran alueella tavattiin Suomen ensimmäinen pikkumerimetso, keväällä Varkaudessa vieraili Pohjois-Savon ensimmäinen mustanmerenlokki ja alkusyksystä ihailtiin punajalkahaukkojen rynnistystä.

Vuonna 2023 toimintamme jatkuu tuttuun tapaan. Valtakunnallisten tapahtumien lisäksi tarjoamme paikallisia kisoja, ralleja ja opastettuja retkiä, joihin kuuluvat nyt myös matalan kynnyksen 100 lintulajia -retket. Tulevat tapahtumat löytyvät kotisivujemme tapahtumakalenterista. Kuikan kaikuihin pääsee osallistumaan aina kuukauden viimeisenä keskiviikkona. Lintulaskennat jatkuvat, lisäksi rohkaisemme kaikkia kynnelle kykeneviä jatkamaan atlashavaintojen ahkeraa kirjaamista.

Yhdistyksemme puheenjohtajana jatkaa Eelis Rissanen, muut toimihenkilöt yhteystietoineen löytyvät kotisivujemme toimihenkilöt-sivulta. Lintu- tai yhdistysasioita koskevissa kysymyksissä voi laittaa viestiä joko asiasta vastaavalle henkilölle, Kuikan hallitukselle osoitteeseen hallitus@lintuyhdistyskuikka.net tai kotisivujemme palautetta Kuikalle -sivun kautta. Kotisivujen ohella välitämme tietoa Facebook-sivuillamme, sähköpostilistallamme (liittymisohjeet) sekä Whatsapp-ryhmässämme. Jos et ole vielä jäsen, mutta mieli tekisi päästä mukaan luonnosta ja linnuista välittävään, lupsakkaan ja asiantuntevaan yhteisöön, käväise Liity jäseneksi -sivullamme ja vuosi 2023 alkaa vieläkin paremmissa merkeissä!

Kohtaamisia retkiltä ja vähän muutakin 7

10.12.2022
Muuttolinnut ovat ”pakanneet kapsäkkinsä” ja jättäneet meidän seutumme ja talvilinnut kärkkyvät ruokintapaikolla. Mikäpä niiden on ollessa, kun vielä ruokaa riittää niille antaa, vaikka lintujenkin ruokien hinnat ovat nousseet, niin että rupeaa hirvittämään. Katselen lintujen touhuja ikkunasta ja tulee mieleen, josko muistelisin taas tämän vuoden retkiä, mutta ajattelin ensin kertoa pihlajanmarjoista ja mainita eräästä väriläiskästä pihlajanmarjatertussa.

Viime vuonna tekivät pihlajat paljon marjoja. Niiden oksat melkeinpä notkuivat marjojen painosta. Voi että harmitti, kun pakastearkkuun ei voinut laittaa pihlajanmarjaterttuja, kun pakastinkin alkoi olla täynnä muita marjoja meille ihmisille. Pakasteessa olisivat pihlajanmarjat säilyneet hyvin ja niitä olisi voinut ripustaa vaikkapa omenapuun oksille muuttolinnuille kevätsyömiseksi. Ajattelinpa sitten, että kokeillaan säilyykö ne mitenkään talven yli kasvihuoneessa, jos vetäisin naruja laidasta toiseen ja laittaisin ne terttuina niille riippumaan. Jospa kuivaisivat, tai sitten säilyisivät niin, että niitä voisi tarjota linnuille.

10.4.2022
Käyn kasvihuoneella katsomassa miltä pihlajanmarjat näyttäisivät. Osa näyttää oikein hyvältä ja osa on kärsinyt, mutta saan kuitenkin niitä hyviä sen verran, että käyn ripustamassa ne omenapuun oksalle ja jään sitten katselemaan meneekö kukaan noita terttuja nokkimaan. Eipähän ne marjat kerenneet puun oksalla vanheta, kun hävisivät ns. parempiin nokkiin.

Leena Meuronen – Punatulkku 10.4.2022 Nilsiä

16.4.2022
Siskoni on houkutellut pitkään, eikö lähdettäisi Varkauteen kaupoille, etenkin erääseen vaatekauppaan. Ajattelin katsoa tiirasta kannattaako Varkauteen lähteä, joten selailen tiiraa, mitäköhän sieltä löytyisi, kun silmäni osuvat havaintoon, että Varkaudessa on nähty mustanmerenlokki, niin eiköpä vain ruvennut minuakin kiinnostamaan ”vaatekauppa” ja niinpä sitä sitten lähdettiin tienpäälle. Tosin jäipä siinä tohinassa vaatekauppa katsomatta, mutta Varkauden rannat tuli katsottua. Järvien alueella on jo paljon sulaa, joten kyllä se kevät taitaa olla askeleen edellä ns. ”etelässä”, kuin kotiseudullani. Eipä enää näkynyt mustamerenlokkia, mutta muita lokkeja kylläkin, kuten nauru-, kala-, selkä- ja harmaalokkeja, samoin kuin sorsia, isokoskeloita, kyyhkyjä, meriharakoita, jne. Eniten yllätti se, että siellä oli niin paljon meriharakoita, joita en itse ole nähnyt noin montaa kappaletta yhdellä kertaa.

Leena Meuronen – Kokoelma linnuista 16.4.2022 Varkaus

Mietitään, mitähän kautta lähdettäisiin Varkaudesta kotia kohden, kun tulee mieleen, että Liperissä olisi nähty kuningaskalastaja. Tätäkään lintua en ole ennen nähnyt, joten kotiintuloreitti varmistui silloin. Ajattelin hivenen kertoa tästäkin linnusta, vaikka se meneekin Pohjois-Savon ulkopuolelle, mutta kun samalla Varkauden reissulla kerran ollaan.

Saavumme noin ilta kuuden maissa valtatie 23 pitkin kyseiselle sillalle, missä tämä säihkylintu on nähty. Jonkin verran on katsojia sillalla, mutta lintua ei vain näy, kunnes se jostain ilmaantuu silmiemme eteen pikaisesti näyttäytyen ja yhtä pikaisesti häviten joenmutkan taa. Niin myös hävisi linnun katsojat, paitsi me. Etenkin minua jurppii, että vähällepä jäi, joten suostuttelen porukkani viipymään vielä hetken, jospa se tulisi esiintymään. Eikä se petä toivettani, kun lentää pyydystämään kalaa. En osannut kuvitella, että lintu olisi noinkin pieni ja vaikea kuvattava lentäessään, kun kamera ei meinaa millään ottaa lintuun kiinni ja selventää, mutta siinäpä se lentää, ensin toiselle puolelle jokea ja sitten palaa takasin tullen meitä kohden kala suussa ja päättää jäädä koivunrungolle syömään vähät meistä välittäen.

Olipa mielenkiintoista seurata sen ruokailua, kun se mätkii kalaa pitkin koivun runkoa puolelta toiselle pehmentäen sitä, vaiko tappaakseen, väliin puserrellen nokallaan. Tarpeeksi kauan mätkittyään, arveleeko kalan olevan tarpeeksi pehmeän ja lopulta nielee sen. Sinne meni, kurkku suorana vähän aikaa paikallaan ja lopuksi tyytyväisenä häviää jonnekin viettämään vatsa kylläisenä siestaa. Olipa loppujen lopuksi mielenkiintoinen päivä lintujen suhteen ja hyvä mieli jäi koko reissusta.

Leena Meuronen – Kuningaskalastaja 16.4.2022 Liperi

Kevään aikana olemme käyneet muutamilla reissuilla niillä paikkakunnilla ja paikoilla missä jää on joutunut antamaan periksi sulalle vedelle. Nähneet monia paluumuuttajia, joista olisi mukava kertoakin, mutta tarina vain venyisi ja venyisi, joten kertoilen vain sieltä täältä, mitkä parhaiten ovat jääneet mieleen. Seuraavaksi ajattelin kertoa hieman erilaisesta ”talipötkön” syöjästä, jolla ei todellakaan ollut siipiä.

2.5.2022
Alkaa olla iltapuoli, kellon ollessa jo hieman yli kuuden. Istun tuolilla ja seurailen ikkunasta, tuleeko puukiipijä syömään. Se on sen verran arka muita lintuja kohtaan, että poistuu heti, jos joku muu tulee rasvalle. Toisinaan sentään jää puun juurelle rasvapötkyn alle ja syö sitä mukaa, kun jokin tintti syödessään pudottaa rasvan murusia maahan. Eipä näy puukiipijää, mutta yllättäen ilmestyy sellainen eläin, jota en nyt sitten ihan toviin ole nähnytkään. On se sitten vikkelä liikkeissään. Näätä kiipeilee puussa miten vain haluaa. Osuu oikeaan laulun sanojen kohta oravista Tiku ja Taku. Kyseissä laulussa lauletaan: Jos vastaan tulee näätä, niin pakoon täyttä päätä, sen hampaat on niin terävät ja katse pelkkää jäätä. Olisiko muuttomatkalla sekin eläin. Kovasti on nälkä ja käy vuoron perään molemmissa puissa haukkaamassa syötävää. Saatuaan mahansa täyteen, se häviää jonnekin, eikä sitä sitten enää ole täällä näkynytkään.

Leena Meuronen – Näätä 2.5.2022 Nilsiä

11.5.2022
Olemme tulossa Kuopiosta asioilta, kun puhelin pärähtää soimaan. Hartikainenhan siinä soittelee ja sanoo, hän on nähnyt Kaunisharjun pelloilla isosirrejä ja Pirttipurolla tundrakurmitsan. Kävisitte katsomassa, jos kiinnostaa.

Tottahan tuollainen kiinnostaa, kun niitä ei pahemmin olla nähty, joten käännymme Siilinjärveltä kohti Varpaisjärveä ja sieltä sitten Rautavaaran puolelle ko. paikalle. Matkalla näkyy lintuja jokien varsilla, joten pysähdytään niitä seurailemaan. Lähelle pysähtyy toinenkin autoporukka, joten jatkamme matkaa. Ilmoittelevat varmaankin ko. paikan linnut tiiraan. Näin matka jatkuu, väliin pysähdytään, katsotaan linnut ja jatketaan taas. Samoin tekee toinenkin autoporukka. Tulee tunne, että ikään kuin tuo auto seuraisi meitä.

Saavumme Kaunisharjun pelloille. Pelloilla yritämme katsein etsiä isosirrejä. Tihuttaa hieman, joten voi olla, ettei niitä nyt nähdä, eikä sitten nähtykään. Perässä tullut autoporukka ajaa ohitse, meidän tiiraillessa pellolle. Toivottavasti osaavat hiljentää vauhtia erään rummun kohdalla, saattaa muuten olla iskarit tiukalla ja päät katossa, on niin hirveä heitto, että voi huonolla tuurilla särkeä kulkupelin. Saavumme Pirttipurolle. Siellä tulvalla nähdään tundrakurmitsa, kuovia, kahlaajia ja suokukkoja. Olihan siellä myös perässä tullut ja ohitsemme mennyt autoseurue. Me päätämme käydä huomenna uudelleen, jospa saisi hieman parempia kuvia etäällä olleista linnuista.

12.5.2022
On aikainen nousu ja ollaan Pirttipurolla jo 5:15. Eipä tullut mieleen, että kyseisellä paikalla olisi usvaa, mutta niinpä vain oli, joten se siitä näkyvyydestä, mutta jokin kurmitsan tyylinen näkyy tulvan reunalla. Otan kuvan ja päätämme palata iltapäivällä takaisin, jospa sen näkisi vielä paremmin. Matka jatkuu Kaunisharjun peltoja kohden.

Leena Meuronen – Pirttipuron tulva ja tundrakurmitsa 12.5.2022 Kuopio

Saavumme Kaunisharjun peltoaukealle. Menee tovi, ennen kuin isosirrit sattuvat näköpiiriin. Ovat huonosti havaittavissa ja kaukana, joten on vaikea saada niistä kunnon kuvia, mutta saadaan ne kuitenkin nähtyä, joten jää hyvä mieli. Kannatti tulla uudelleen.

Leena Meuronen – Isosirrit 12.5.2022 Rautavaara

Jatketaan matkaa Kaunisharjulta Rautavaaran ohitse Valtimontien kautta Valtimolle. Ajattelin tehdä kauppaostokset Valtimolla samalla reissulla ja katsella näkyykö Tiilikan suoalueella lintuja tähän aikaan ja palailla takaisin Pirttipuron kautta kotiin.

Saavutaan suoalueille, mutta siellä on hiljaista. Lintuja ei ole näkyvissä. Me jatkamme matkaa kohti Valtimoa. Jostain syystä tien varrella ei näy minkäänlaista elämää, eikä autojakaan tule vastaan. Eipä se tietysti niin outoa ole. Täällä tiet ovat talven jälkeen kuoppia ja muuta ”mukavaa” täynnä, joten hiljalleen ajelemme mekin kierrellen isompia kuoppia. Vältellen siellä täällä tienpohjasta nousevia puun runkoja, jotka tyvi edellä törröttävät, kuin irvaillen. Kaikki vain aikoinaan on jätetty tien alle piiloon ja kun loputkin hiekat lanataan tiestä, niin piilot paljastuu, kuten Valtimontielläkin.

Lähestymme Pohjois-Karjalan rajaa, joten taasen kertomus siirtyisi ns. ”vieraan alueen piiriin”, yhden kuvan verran, vaikka itselleni alue ei enää niin vieras olekaan ja näkemistäni linnuista laittelen myös tältä alueelta tietoa tiiraan. Poikkeamme Valtimontieltä ja ajamme Röplöväntien kautta valtatie kuutoselle ja sieltä Valtimon kylälle tehden noin kymmenen kilometrin poikkeaman suunnitellusta reitistä.

Kannatti tehdä pikku kiertoreitti, kun siinä tien sivussa istuu niin upea olento. Se tuijottaa suoraan meihin, eikä sillä ole kiire mihinkään. Pysähdymme ja saamme otettua siitä muistoksi kuvan ja jatkamme saman tien matkaa, ettei lintua enempää häirittäisi. Eipä näkynyt ottavan itseensä mitenkään, kun jäi paikalleen seurailemaan ympäristöään.

Leena Meuronen – Suopöllö 12.5.2022 Valtimo

Kauppareissu Valtimolla ja lintujen tiirailu. Mikäpä sen mukavampaa, kuin saada hoidettua pakollinen kauppakäynti ikään kuin siinä sivussa yhdistettynä lintujen tiirailuun. Paluumatkalla ei edelleenkään nähdä Tiilikan suolla yhtään lintua. Pirttipurolla sentään nähdään tundrakurmitsa. Se on edelleenkin samalla seudulla pikkujoen tulvilla. Mitäpä tähän muuta sanomaan. Hyvä reissu ja huonot tiet. Tähän ajattelin tällä kertaa päätellä tätä muistelua retkistämme ja vähän muustakin.


Leena Meuronen

Hyvää Joulua!

Matti Hakkarainen – Punatulkku 25.12.2021 Rautavaara

Lintuyhdistys Kuikka ry toivottaa kuikkalaisille ja kaikille lintujen ja luonnon ystäville rauhallista joulua! Kiitos kuluneesta vuodesta ja onnekasta vuotta 2023!

Talvipinnaralli 2022 tulokset

Jaana Ylönen – Valkoselkätikka 29.11.2022 Varkaus, Huruslahdenranta

Talvipinnaralli kisattiin 3.12. pilvisessä ja kevyessä pakkassäässä. Kisassa jatkettiin edellisen vuoden hyväksi osoittautuneella sapluunalla, tosin kilometrejä lisättiin hiukan. Mikäli joukkue liikkui autolla, vähennettiin jokaiselta alkavalta 70 kilometriltä yksi lajipiste. Taktiikoita hiottiin jälleen tiukasti, vaikkakin lintutilanne näytti niukahkolta ennen rallipäivää marjalintujen puuttuessa käytännössä kokonaan.

Joukkueita ilmoittautui peräti 15, joka on viime vuosiin verrattuna todella hyvä määrä. Ennen rallia oli lauhaa ja vesistöt olivat laajalti auki. Vesilintuja olikin tavanomaista runsaammin näkyvissä. Rallipäivän sää oli hyvä ja ennustettu lumisadekaan ei havainnointia haitannut. Koko päivän ollut pilvisyys lyhensi valoisaa aikaa molemmista päistä. Tuuli oli mieto ja lämpötila oli kevyesti pakkasella.

Kokonaislajimääräksi tuli 58 lajia, joka on hiukan normaalia vähemmän. Yksittäisten joukkueiden lajimäärät olivat muutamaa edellistä vuotta hiukan korkeampia ja peruslajit saatiin aika kattavasti hoidettua. Toki ongelmia aiheuttavat perinteisesti esim. kuusi- ja töyhtötiainen sekä hippiäinen ja puukiipijä. Niukasti havaittiin myös urpiaisia ja vihervarpusia. Tavanomaista runsaammin näkyi merikotkia ja varpuspöllöjä sekä pilkkasiipiä. Vesilintulajeja oli 11 ja lokkilajeja 2, joka on myös normaalia suurempi määrä. Ässälajeja oli peräti 17, joka on selkeästi normaalia enemmän. Tästä näkyy myös, kuinka suuri vaihtelu eri joukkueiden lajivalikoimassa oli. Ässälajit (vain yhden joukkueen havaitsemat) olivat mustakurkku-uikku, tukkasotka, lapasotka, alli, mustalintu, pyy, huuhkaja, palokärki, västäräkki, isolepinkäinen, pyrstötiainen, pähkinänakkeli, räkättirastas, peippo, tilhi, kuukkeli ja tundraurpiainen. Joukossa on muutama yllättäväkin laji, kuten esimerkiksi pyy ja peippo. Muita mainittavampia lajeja olivat kanadanhanhi ja haapana.

Kilometrien suhteen osattiin hyvin taktikoida. Puhtaasti kävellen liikkuvia joukkueita oli tällä kertaa vain yksi. Purkutilaisuus pidettiin tällä kertaa monen vuoden tauon jälkeen Luontotuvalla, joka keräsi kohtuullisen osanottajamäärän ja oli tunnelmaltaan mukava. Voittajaksi nousi niukasti Elis and the boys, jonka lajimäärä 35 (34 pistettä) on lintutilanne huomioon aika odotettu tulos.

Talvipinnarallin purkutaulukko

Ohessa talvipinnarallin tulokset. Joukkueen nimen jälkeen on joukkueen jäsenet, ajettujen kilometrien määrä, lopullinen pistemäärä ja suluissa lajimäärä ennen kilometrikompensaatiota.

Tulokset

  1. Elis and the boys: Petri Karvonen, Petri Kuhno, Mikko Pärssinen ja Eelis Rissanen (61,5 km) 34 (35)
  2. Pontikan keittäjät: Hannu Kärkkäinen ja Pekka Savolainen (116) 32 (34)
  3. Elämä on birdlaiffii: Pertti ja Riitta Renvall (69) 30 (31)
  4. Kaahailevat Pulut: Matias Jaakkola, Anni Lille, Henri Tähkänen, Niklas ja Patrik Åberg (93) 30 (32)
  5. Yksmiikka: Juha Koponen, Riitta Rajala ja Jarmo Ukkonen (55) 30 (31)
  6. Iso iso isä ja Papat: Timo Immonen, Allan Nyyssönen ja Eino Repo (106) 29 (31)
  7. Koillisen komppaajat: Pertti Hartikainen ja Juha Väätäinen (136,2) 29 (31)
  8. Trio Töykeät: Pekka Nykänen, Heikki Pentikäinen ja Pekka Ruotsalainen (98) 28 (30)
  9. Pinnaajabois: Jyrki Pynnönen, Kalle Ruokolainen ja Markku Ukkonen (53) 27 (28)
  10. Ukit-5: Jaakko Kettunen ja Ilkka Markkanen (81) 27 (29)
  11. Nimetön: Kimmo, Pasi ja Seija Laitinen (87) 23 (25)
  12. Aitovarpuset: Tuula ja Virpi Vanamo (24) 18 (19)
  13. Jurika: Juha Halonen, Marika Häkli (0)   17 (17)
  14. Team Vaipparalli: Aapo, Elias, Matti ja Sanna Hakkarainen (50) 17 (18)
  15. Maatiaiset: Hannu Rahikainen ja Liisa Tolvanen (57) 16 (17)



Eelis Rissanen

Talvipinnaralli la 3.12.2022

Tero Pelkonen – Töyhtötiainen 20.11.2022 Kuopio

Yhtä varmasti kuin itse talvi, tulee myös Kuikan klassikkokisa Talvipinnaralli. Ralli kisataan la 3.12. klo 7.00-16.00 välisenä aikana. Säännöt ovat tutut, joukkuekoko 1-4 hlöä, etenemistapa vapaa, ilmastokompensaation vuoksi autokilometreistä rokotetaan -1 laji per alkava 70 km (esim. 142 km tekee -3 lajia). Kukin laji tuottaa yhden pisteen, ja joukkueesta yli puolen on tunnistettava laji.

Joukkueiden on ilmoittauduttava viimeistään pe 2.12. klo 20 mennessä Liisa Tolvaselle (liisatolvanen85@gmail.com tai viestillä 040-5860790). Ilmoita joukkueen nimi ja sen jäsenet. Kisan jälkeen klo 18.00 järjestetään Kuopiossa Luontotuvalla (Puijonkatu 15) tulosten purkutilaisuus. Mikäli joukkue ei ole tulossa paikalle, ilmoita tulokset sähköpostilla klo 17.30 mennessä osoitteeseen hallitus@lintuyhdistyskuikka.net (tai tekstiviestillä 040-5860790). Viestissä mainitaan joukkueen nimi sekä joukkueen havaitsemat lajit ja ajokilometrit.

Tervetuloa mukaan!