Vaihtokuvissa ei näy yläperää, joka on tundraurpiaisella viiruton ja puhtaan valkoinen. Se näkyy tässä kuvassa:
Matti Hakkarainen; Tundraurpiainen; Kuopio 20.1.2024
Onko kyseessä sama laji?
Linnut lehdessä Nro 1/2022 on pohdintaa siitä, ovatko urpiainen ja tundraurpiainen eri lajeja, jollaisiksi ne on perinteisesti ulkonäön perusteella määritetty. Uuden tutkimustiedon perusteella niitä ehdotetaan pidettäväksi yhtenä lajina, koska niiden populaatioita ei perimän perusteella voi erottaa toisistaan. Eri alueilla pesivien urpiaisten ulkonäköerot johtuvat ilmeisesti ympäristötekijöistä. Tutkimusten perusteella olisi syytä käyttää määrittelyä ”ekotyyppi” lajin tai alalajin asemasta.
Helmikuun loppupuoli ja maaliskuu ovat pöllöjen soidinaikaa. Varsinkin tyyninä ja lauhoina iltoina sekä keskiyöllä kannattaa suunnata sopivaan paikkaan. Auringonlaskun aikoihin ääntelevät huuhkaja ja varpuspöllö, viiru- ja helmipöllö pimeän korvalla, lehtopöllö puolestaan pilkkopimeässä. Pöllöjen äänet ovat monipuolisia. Huuhkaja sekä viiru-, lehto- ja lapinpöllö huhuilevat, helmipöllö puputtaa, hiiripöllö pulisee ja varpuspöllö viheltää.
Parhaiten pöllöt viihtyvät vaihtelevassa ympäristössä, josta löytyy jykevää metsää, suota, pieniä peltoja ja heinittyneitä hakkuuaukkoja. Lehtopöllö viihtyy myös taajamassa. Suurin osa pöllölajeista tarvitsee pesäpaikakseen riittävän suuren pesäkolon tai pöntön. Pesäkolojen puutteen vuoksi pönttöjen laitto pöllöille on tärkeää. Huuhkaja pesii puolestaan kalliojyrkänteellä, puunjuurakossa tai kivenkupeella.
Paksu lumihanki ja myyrien vähäinen määrä voivat hankaloittaa pöllöjen saalistusta, jolloin ne joutuvat tulemaan pihoihin ravinnon perässä. Tällöin on tärkeää antaa pöllön olla rauhassa, jotta se ei turhaan kuluttaisi kallisarvoisia energian rippeitään.
Pihabongaus keräsi Pohjois-Savossa jälleen suuren suosion, kun pihoja oli mukana alustavasti peräti 860 ja osallistujia yli 1 200. Lumimyräkkä ylitti maakunnan illan aikana, jolloin päiville jäi hyvä tarkkailusää. Yleisimpiä lajeja maakunnassamme olivat talitiainen, sinitiainen ja käpytikka, viime vuoden kolmonen harakka tipahti neljänneksi. Yksilömäärissä mitattuna viime vuoden kärkikaksikko piti sijansa, kun ykköseksi ylsi keltasirkku ja toiseksi tuli talitiainen. Erinomainen pihlajanmarjasato sai aikaan sen, että kolmoseksi kiilasi tilhi yli 5 000 ilmoitetulla yksilöllä. Taakse jäivät tutut sinitiainen ja pikkuvarpunen. Niin ikään marjojen turvin kuudenneksi kipusi räkättirastas yli 3 000 linnulla. Mustarastaita ilmoitettiin yli 250, peippoja kolmisenkymmentä. Lintuyksilöitä ilmoitettiin yli 47 600, tuloksissa näkyy sekä tapahtuman suosio että marjalintujen runsaus. Lumiset, punaisina notkuvat pihlajat ovat onneksi muutakin kuin silmänruokaa.
Valtakunnallisissa tuloksissa esille nousivat runsaudellaan mustarastas, räkättirastas, tilhi, käpytikka, punatulkku, kottarainen ja kuukkeli. Peippoja ja järripeippoja havaittiin myös tavallista enemmän. Metsätiaisten eli hömö- töyhtö- ja kuusitiaisen surullinen alamäki jatkuu. Yhteensä tapahtumaan osallistui yli 24 600 tarkkailijaa liki 17 000 pihalta, lintuyksilöitä ilmoitettiin yli 741 000.
Kiitokset kaikille osallistuneille! Tuloksia voi ilmoittaa 4.2. asti.
