Tässä artikkelissa ovat ne kirviset, joita voi Suomessa vuosittain havaita.
Metsäkirvinen on tiettävästi Suomen viidenneksi yleisin lintulaji ja niittykirvinenkin varsin yleinen. Niiden lajinimi kuvastaa aika hyvin niiden elinpiiriä pesintäaikana. Muutolla niitä voi toki tavata samoilla paikoilla. Näiden kahden lajin ja ylipäätään kirvisten erottaminen toisistaan ulkonäön perusteella on varsin haasteellista.
Lapinkirvinen pesii harvalukuisena Suomen pohjoisimmilla tunturialueilla. Elo-syyskuussa sitä näkee säännöllisesti muuttomatkalla Pohjois-Savossakin – keväällä harvoin.
Luotokirvinen pesii Suomenlahden ja Pohjanlahden rannoilla ja saaristossa. Sen voi havaita sisämaassa harvinaisena läpimuuttajana sopivilla levähdyspaikoilla kuten 23.3.2022 Kuopion Heinälamminrinteen jätekeskuksella. Ennen tätä Tiiraan on laitettu Pohjois-Savosta siitä vain kuusi yhden yksilön havaintoa.
Metsäkirvinen ja niittykirvinen
Havaintopaikka on varsin luotettava määritysperuste muulloin kuin muuttoaikana: silloin metsäkirvistäkin voi tavata niityillä ja muillakin avoimilla paikoilla.
Eroja, jotka näkyvät kuvissa:
- kupeiden juovat
- nokan muoto ja väri
- siiven keskimmäisten peitinhöyhenten kärkien väri (ei tosin erotu näissä kuvissa kovinkaan hyvin)
- takavarpaan kynnen pituus on hyvä tuntomerkki: se näkyy hyvin niittykirvisen kuvassa.
Äänitteitä
Laulu ja muutkin äänet ovat erilaisia.
Metsäkirvisen laululento puun latvasta toiseen on sille tyypillinen. Niittykirvinenkin nousee lentoon laulaessaan.
Lapinkirvinen
Äänite
Luotokirvinen
