Puheenjohtajamme äskeisen tundrahanhihavainnon (1100 p, 21.4. Maaninka Patajärven S-pää) innoittamana kaivelin esiin puolenvuosisadan takaisen havaintovihkoni verestääkseni muistiani, kuinka lajin maakunnan ensihavainto syntyi.
Riistaveden Keskimmäinen oli takavuosikymmeninä – silloin vielä upean avoimine rantaniittyineen ja -luhtineen – kuopiolaisten lintuharrastajien ykkösretkeilykohde. Minullekin vuoden 1972 vappuaatto oli jo 14. sen keväinen havainnointipäivä järvellä. Vappuyöksi kuitenkin vetäydyin muutaman penikulman etelään mökillemme Kurkiharjun Kotkatniemeen. Keskimmäiselle palasin vappupäivänä 1.5. kello 17 kieppeissä liftaten. Tavalla, joka oli 1960- ja 1970-luvuilla kuopiolaisten lintupoikien tärkein keino päästä maakunnan lintukohteille.
Pian saavuttuani havaitsin järven luhdalla viiden hanhen parven, jotka kohtsiltään nousi lentoon. Linnuista neljä oli selvästi metsähanhia. Yksi viidestä oli kuitenkin muita vaaleampi, sillä oli vaalea otsakilpi ja tummia juovia vatsassa. Lintu oli myös vain hieman metsähanhia pienempi ja sen ääni oli kirkkaan kaksitavuinen. Myöhemmin illalla lintu laskeutui takaisin kauemmaksi Keskimmäiselle.
Tudrahanhiko? Jumatsuki, ei voi olla totta! Sen täytyy olla kiljuhanhi!
Jäisiköhän lintu kysymysmerkiksi, jos se ei enää olisi huomenissa järvellä. Yöpymisvehkeeni olivat kuitenkin mukana (kuten useimmiten) ja saatoin siirtyä kaivatuille makuupussiunille Miettisen Eeron heinälatoon Leppätaipaleenjoen varteen.
Seuraavana aamuna 2.5. paikalle saapuivat Erkki ”Eko” Björk ja Markku ”Mussu” Kolehmainen. Lintu majaili onneksi edelleen Keskimmäisen kortteikossa suunnilleen nykyisen lintutornin edustalla. Kolmistaan päätimme varoen lähestyä lintua varmistaaksemme edellisillan määritykseni. Koska otaksuimme moisen arktisen levähtäjän olevan metsähanhiakin arempi, pudottauduimme jo etäältä kontallemme saadaksemme näkösuojaa väliin jäävistä peltokumpareista. Lopulta pääsimme kontaten kuitenkin 30 metrin päähän linnusta. Määritys oli viimeistäin silloin varma ”Zuiho”-miehillekin (”Zuiho”: japanilainen keskitasoinen vintage-kiikari).
Myöhemmin Keskimmäiselle tuli myös Kauppisen Jukka ja 3.5. tärähti meille (Jukka, Markku ja minä) ja maakunnallekin toinen uusi laji: ruostesorsa. Tundrahanhi oli järvellä vielä 4.5., mutta aamulla 5.5. emme lintua enää havainneet lähtiessämme kohti Kiuruveden Luupuveden lintuvesiä.
Perinnettä kunnioittaaksenne: muistakaa kontata, jos lähestytte tundrahanhia vappuna.
Jorma Tuomainen
