Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys ja sen hoitama museo on ollut Pohjois-Savon lintutieteen ja -harrastuksen yhdysside viime vuosisadalta lähtien. Lintuja on täytetty museon kokoelmiin ja havaintoja koottu kokouspöytäkirjoihin.
Yhdistystä johti Benjamin Ståhlbergin jälkeen Julius Viktor Jonsson (1858-1935) parin vuosikymmenen ajan. Kouluneuvokset Kurt H. Enwald (1877-1961) ja Paavo Nederström (1891-1972) olivat KLYY:n johtokunnassa runsaan puolen vuosisadan ajan – edellinen toimi yhdistyksen puheenjohtajana 1935-57 ja jälkimmäinen 1957-68. Muista vuosisadan alun yhdistysaktiiveista mainittakoon reviisori John Anders Gustafsson, Joka valittiin KLYY:n johtokuntaan 1928 ja joka hoiti vuosikymmenien ajan museon lintukokoelmia.
KLYY:n aktiivijäsenet ovat usein olleet luontoharrastukseltaan laaja-alaisia. Monilla heistä luonnonhistorian tutkimus ja harrastus on yhdistynyt kulttuurihistoriaan, kotiseututyöhön, luonnonsuojeluun, mutta myös opetukseen ja kansanvalistustyöhön. Kouluneuvokset Enwald ja Nederström olivat aikansa kansanvalistajia, joille eläimet, kasvit, geologia ja maantiede olivat tutkimus- ja harrastusaloja, jotka opetus ja museo yhdisti yhdeksi kokonaisuudeksi – elämäntyöksi. He olivat opiskelleet luonnontieteitä Helsingin yliopistossa hankkien luonnonhistorian ja maantieteen lehtorin pätevyyden ja tekivät leipätyönsä koulualalla Kuopiossa lähes puolen vuosisadan ajan, Enwald 1908-50 ja Nederström 1917-64. Edellinen toimi Kuopion lyseossa, jälkimmäinen tyttölyseossa – runsaat kaksikymmnetä vuotta rehtorina. Vielä pitempään kouluneuvokset toimivat KLYY:n tehtävissä.
Asiantunteva ja innostava Kuopion lyseon lehtori ”Kurtti” avasi monelle pojalle tietä lintuharrastukseen, päivällä koulussa ja illalla museossa. Enwald saattoi antaa linnuista kiinnostuneille oppilailleen kesätehtäväksi kirjata havaintovihkoon kotiseudun linnustotietoja. Kuopion luonnontieteellisen museon arkistossa on viisi tällaista tutkielmaa: Toivo Smolander kokosi havaintoja sekä Kuopion ympäristöstä (1920-21) että Karttulasta (1921-22), Veikko Nuutinen Karttulasta (1921), Heikki Kuhmonen Vesannolta ((1925-27) ja Onni Lundson (myöh. Lumiala) Kuopiosta (1927).
Kurt H. Enwald toimi myös Kuopion Nuorten Luonnonystäväin Yhdistyksen ohjaajana. Hän järjesti mm. kurssin lintujen täyttämisestä ja käynnisti KLYY:n suositut lintukurssit, jotka toistuivat useiden vuosien ajan; niiden järjestelyihin osallistui myös J. A. Gustafsson maastoretkien oppaana. Sittemmin lintukurssien järjestely jäi Nuorissa Luonnonystävissä kasvaneiden lintuharrastajien vastuulle.
Luonnontieteelliset yhdistykset – muutkin kuin KLYY ja KNLY – olivat aina Enwaldia lähellä. Jo opiskeluaikanaan hän oli toiminut Vanamo-seurassa, mm. sen taloudenhoitajana. Kun Suomen Lintutieteellinen Yhdistys perustettiin vuonna 1924, Enwald oli perustajajäsen.
Enwaldin nimi on tuttu nuoremmillekin kuopiolaisille lintumiehille. Kuopion lyseossa on Kurt H. ja Ingrid Enwaldin stipendirahasto, josta moni lyseolainen on saanut pientä tunnustusrahaa ja kannustusta linturetkille.
Enwaldin ja Nederströmin aikaan KLYY:n kokoustapahtumat ja kokouksissa esitetyt tiedonannot kirjattiin tarkasti pöytäkirjoihin. Niistä kirjoitettiin myös sanomalehtiin.
Harvinaisuushavaintoja julkaistiin myös Luonnon Ystävässä ja Ornis Fennicassa. Enwald kirjoitti tiedonannot ”Herna lintukauppiaalla Kuopiossa” (1921), ”Sininärhi Kuopiossa” (1922) ja ”Yöhaikara Suomessa” (1936). Nederströmin lähettämiä havaintoja ovat ”Harmaahaikara Pohjois-Savossa” ja ”Kattohaikara Pohjois-Savossa” (1933).
Museon kokoelmia kartutettiin aktiivisesti – lintuja ammuttiin varta vasten näytteille asetettaviksi, niitä hankittiin turuilta ja toreilta. Varsinkin kanalintujen värimuunnoksia saatiin lintukauppiailta Kuopion torilta ja muualta. Niitä tuotiin Matti Karppaselle nähtäväksi kaukaakin.
Myös maakunnan lintumiehet pitivät yhteyttä museoasioissa ja toimittivat näytteitä kokoelmiin. Heistä mainittakoon tässä Olli Kyyhkynen, Matti Jauhiainen ja L. V. Pikkarainen. Kyyhkynen lähetti Pielavedeltä meriharakan ja keräkurmitsan vuonna 1931, Jauhiainen Kaavilta pensassirkkalinnun ja lapasotkan vuonna 1929 sekä harmaapäätikan vuonna 1932. Museon kokoelmissa on myös L. V. Pikkaraisen täyttämä harmaahaikara vuodelta 1929 ja harmaasiepon värimuunnos vuodelta 1934, molemmat Kiuruveden Niemiskylästä. KLYY osti nämä linnut Pikkaraiselta.
Kuopion museomiehet eivät tyytyneet pelkästään itäsuomalaisiin näytteisiin ja siihen mitä satuttiin saamaan, vaan he lähtivät tutkimus- ja hankintamatkoille. Jo E. W. Suomalainen retkeili nuoruusvuosinaan mm. Suomen, Norjan ja Ruotsin Lapissa yhdessä Matti Karppasen kanssa tuoden mukanaan lintuja ja linnunmunia. 1920- ja 1930- luvuilla kuopiolaiset kunnostautuivat Petsamon tutkimusmatkailijoina; museolle kerättiin erityistä Petsamo-kokoelmaa Jäämeren eläimineen. Jääkärimajuri Irmer Forsius – monipuolinen luontoharrastaja, joka vaikutti muutamia vuosia Kuopiossa – matkusti kesällä 1922 KLYY:n stipendin turvin Petsamoon tutkiakseen ja hankkiakseen lintuja museon kokoelmiin. Matkalta hän julkaisi raportin Fauna ja Flora -seuran julkaisussa (1925) ”Ornitologiska anteckningar från en resa till Petsamo sommaren 1922”. Hän jätti myös KLYY:lle matkakertomuksen.
Irmer Forsius kuului legendaaristen Petsamon ja Heinäsaarten lintututkimusmatkailijoiden pioneereihin. Näiltä tutkimusretkiltä Einari Merikallio kirjoitti lintukirjojemme klassikot ”Jäämeren ääreltä” (1924) sekä ”Heinäsaarten lintukuvakirja” (1939).
Kuopiolainen kenraalimajuri K. M. Wallenius toimitti Jäämeren ja Petsamon aineistoa museon kokoelmiin vielä 1934-37 saatuaan hankintoihin KLYY:n stipendin. Kokoelmissa on mm. kaakkurin, merimetson, haahkan ja isolokin munia Heinäsaarelta ja Isoheinäsaarelta vuosilta 1934-35.
Ruokolainen, K. & Kauppinen, J. (toim.). (1999). Kuopion ja Pohjois-Savon linnusto. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 5.
