19.2.2023
Sunnuntaiaamuna olen lähdössä laittamaan lintujen ruokintapaikoille syötävää. Heti ulko-oven aukaistuani tekisi mieli ruveta noitumaan sillä lunta on satanut yön aikaan niin hirveästi. Pihamaa ja ruokintapaikoille menevät polut olivat saaneet parinkymmenen sentin lumikerroksen, joten se tietää pirullista lumenluontiurakkaa neljälle eri ruokintapaikalle. Onneksi pihamaan käy myöhemmin lumilinko hoitelemassa. Siinäpä vierähti hikinen tunti uurastaessani lumen kimpussa ennen kuin pääsin laittamaan sirkuttaville linnuille sapuskaa.

Jumppa tuli tehtyä, joten rauhoituttuani mieleen tulee, vieläkö muistelisi viimevuoden retkiä. Kohtahan niitä ei enää jouda muistelemaan, jos sattuisi tie kutsumaan kevätmuuttajien saapuessa.

25.7.2022
Ajattelimme käydä Rautalammilla, Tyyrinvirralla ja Tervossa katselemassa heidän hienoja järvimaisemiaan ja toivoen näkevämme siellä myös vesistön lintuja. En edes muista milloin olisin kyseisellä seudulla käynyt, joten nyt oli aika kaartaa auton keula kohti Rautalampea.

Päivä on kohtalaisen kaunis, joten mukava on reissuun lähteä. Rautalammin seutu on kaunista ja järviä riittää. Tuleepa mieleen, ollapa vene, jolla seilata järvillä ja tärkein, osatapa liikkua veneellä turvallisesti välttäen karikot jne., jos ei sattuisi merkityllä reitillä pysymään. Järviltä varmaankin näkisi parhaiten alueen luontoa lintuineen, jos niitä lintuja nyt tähän aikaan oikein näkeekään, sillä vähiin jäävät ne paikat missä tie kohtaa veden siltoineen, mutta onneksi niitäkin kohtia löytyy, kuten nyt esim. Tyyrinvirrankin alue.

Tyyrinvirralla kaartelee sääksi kala kynsissään, virralla näkyy myös muutama telkkä ja kovin kaukana rannan kasvillisuutta vasten jokin lintu, joka istuu puunrungonnokassa. Paljain silmin sen just ja just näkee, mutta kameralla hieman paremmin. Lieneekö suohaukka vai mikä, sitä en osaa sanoa. Siksi tiiraankin laitoin vain päiväpetolintu, jospa joku huomaisi kuvan ja tietäisi mikä lintu oli kyseessä.

Lintua kameranlinssin läpi tuijoteltaessa tajuaa, olisipa kaukoputki. On kuitenkin tyytyminen siihen mitä sattuu olemaan ja mitä nyt sitten kameralla saa aikaiseksi.

Tyyrinvirta jää taakse ja matkamme jatkuu kohti Tervoa. Matkan varrella näkyviin tulee marjapensasviljelmä ja siinä välissä pikkuinen lammikko. Ajetaan jo ohi, kun älyän, että jotain outoa oli kiven päällä.

Käännytään ensimmäisessä vastaan tulevassa tienhaarassa ja palataan takaisin. Se outo osoittautuu linnuksi. Hyvä ettei kädet tärise, kun rupean kuvaamaan tuota outoa lintua. Ihme lintu tosiaan sen alaosa on valkoinen ja yläosa ruskea. Niin se vain pettää tuo hahmotuskuva, kun palaset sattuvat kohdilleen. Mielikuva särkyy ja sen poikkeuksellisuus haihtuu kuin tuhka tuuleen, kun lintu jakaantuu ikään kuin kahtia ja totuus tulee esiin.

Eipä tullut mieleenikään, että ankan näkee täysin vapaana jollakin peltoaukeaman pienellä lätäköllä, sillä jotenkin ne on vain mieltänyt tarhatuiksi linnuiksi.

27.7.2022
Siilinjärvellä Yaran tehdasalueella on nähty harvinaisuus eli pikkumerimetso. Saan tietoa, että tehdas antaa luvan vierailla ko. alueella 26 ja 27 päivänä aamulla 6 ja 10 välillä. Käydään paikalla molempina päivinä. Ensimmäisellä kerralla rupeaa tihuttamaan vettä, joten lähdetään pois ja jos huomenna on parempi sää, niin tehdään uusi käynti. Epäilen silti, etteipä siellä enää pikkumerimetsoa tulla näkemään, mutta jos saa tilaisuuden käydä tehtaan alueella niin onhan siinä jo mielenkiintoa käydä katsomassa lähempänä miltä alueen lammikoilla näyttää.

27. päivän aamulla ilma on kohtalaisen hyvä ja saavutaan aikaisin paikalle vaan niinpä sinne on saapunut jo muitakin toiveena nähdä kyseinen kuuluisuus.

Eipä tuota kuuluisuutta nähty, mutta nähtiin karua ja toisaalta omalla tavalla kaunista maisemaa, sekä muutamia lintuja vesistöissä ja jänis.

Tuleepa penkalla mieleen, että olisipa tuossa lintutorni, josta voisi katsella valuma-alueen vesille. Puut rupeavat peittämään näkyvyyttä Mustintieltä katsottuna, joten tuolta penkalta lähempänä näkisi keväisin ja syksyisin kahlaajia ja vesilintuja, joita siellä on ollut, kun olemme kyseisen kohdan ohi ajaneet.

Lähdemme jatkamaan matkaa tarkoituksena pikaisesti pistäytyä vielä Raasion lintutornilla. Mustintietä ajaessa ja katsellessa tehtaan tuottamia jäännöskasoja tulee mieleen, etteipä ole ihme, että toinenkin kuuluisuus eli tunturipöllö tälle seudulle ”kevät” talvella 2021 eksyi.

Maisemat ovat omalla tavallaan upeita ja sanoinkin, pitäisiköhän laittaa talvinen kuva serkkupojalle, joka äsken soitteli ja kertoili olleensa Lapin reissulla. Niinpä kuva hänelle laitettiin tekstein, niinhän sitä mekin ”tunturimaisemia” keväällä käytiin katselemassa.

Tunturipöllön käynnin jälkeen Yara laitatti verkkoaidan Mustintien varteen eristäen tehdasalueen, joten lienee olleet turvallisuusasiat, jotka saivat sen aikaiseksi.

Tuleepa mieleeni toinenkin tapaus, kun kerran taasen oikaistiin Mustintietä pitkin kotia kohden, kun pyy lähti lentoon läheltä autoa ja lensi suoraan siihen verkkoaitaan. Ajattelin, etteipä tainnut käydä hyvin, kun se pomppasi kaaressa takaisin pudoten aidan lähelle maahan. Siinä se maassa vähän aikaa varmaankin tuumaili, että mitä kummaa tapahtui. Ihan hyvin se siitä sitten lopulta lentoon lähti, suunta vain oli nyt pois päin aidasta.

Ollaan tultu Raasioon, eikä keretä olla kuin tovi, kun puhelin alkaa soida. Lintujenrengastajatuttuni soittaa ja sanoo; kiinnostaisiko nähdä valkoinen västäräkki. Toki tuollainen lintu kiinnostaa. Saadaan tiedot, missä tämä kyseinen lintu on ja eihän se enää niin kaukana ole, joten suunnataan auton keula kohti Pielavettä ja siellä Pahkamäkeen. Perille päästyämme talon emäntä tulee vastaan pihamaalla, esittäydymme ja kerromme hänelle kuka meidät tänne lähetti, sekä kysytään lupa, saadaanko kuvata ko. lintua. Lupa on saatu ja emäntä jää meidän seuraksemme isännän saapuessa hiukan myöhemmin. He kertoilevat linnusta, joka oli ollut jo muutaman päivän heidän ilonaan. Siinä jutellessamme eiköpä vain lintu ilmestynyt eteemme ja totta tosiaan, kyllä se on aivan valkoinen, silmät näyttäisivät punaiselta, joten lienee albiinovästäräkki.

Päivä on kaunis ja aurinko lämmittää, joten meinaa tulla kuuma, kun katselen västäräkkiä ja sen edesottamuksia. Siellä näkyi toinenkin västäräkki, joka oli normaalin värinen. Lienevät samaa pesuetta, kun seurailevat toinen toisiaan ja emo ruokkii niitä vuoron perään.

Toinen västäräkin poikanen on välillä nokka auki, sillä lienee kovasti kuuma, mutta tämä valkoinen ei nokkaansa aukaise kuin vasta emon tuodessa ruokaa. Ei näy tuntevan kuumuutta niin kuin kasvukumppaninsa. Sentään väliin juoksee jonkin ötökän perään varjoiselle kohdalle napaten jotain nokkaansa.

Kotia kohden lähdemme ajelemaan Lapinlahden kautta ja päätetään poiketa vielä Nerkoonniemellä Sulkavan alueella, joka on luonnonsuojelualuetta.

Taustakartalta katsottuna Sulkava näkyy pitkulaisena järvenä, mutta ortokuvat paljastavat sen olevan melkeinpä kokonaan umpeenkasvanutta suoaluetta. Matalan sillan kohdalla hieman näkyy vettä siellä täällä, jos tarkkaan katsoo. Isot juurakkokasvit ovat vallanneet veisuoman kokonaan. Seisomme sillalla, kun alkaa kuulua ruohikosta outoa ääntelyä, voisiko ajatella ns. ”ilmoittelu” ääniksi, että täällä me menemme. Niitä on useampia luultavasti enemmän kuin kaksi. Äänet kuuluvat ihan siitä melkeinpä jalkojemme juurelta suokasvien alta ja ne etenivät meistä poispäin. Yksikään suokasvi ei heilahda, vaikka äänten päästelijät siellä kulkivat. Saimme nauhoitettua kyseistä ääntelyä ja laitoinkin tiedot tiiraan toivoen, että jos joku noista ”merkkiäänistä” olisi voinut arvella mitä siellä oikein liikkui. Itse huonona lintujen äänten tunnistajana en osaa arvella mitä ne kenties olivat. Mieleeni tuli vain räikeä arvailu liejukanoista, kun alueella on joskus liejukanojakin nähty ja tämän arvailuni luulenkin olevan aika pahasti pielessä.

Kaikki nauhoituksen äänet aivan alusta lähtien kuuluivat melkeinpä jalkojemme juuresta, eli suon pinnalla aluskasvillisuuden alta. Oliko siellä sitten useampia lajeja vai samaan kuuluvia. Kenpä sen kertoisi.

Lähdetään suolta ja täytynee ajatella, etteipä sitä voi kaikkea vaatia nenän eteen näkyviin. Pitää vain tyytyä siihen, että jotain sentään kuultiin, vaikkei nähtykään.

Suoalueen reunalla on hyötykäyttöön laitettu niitty. Niitylle on kuitenkin keräytynyt vettä muodostaen muutamia lätäköitä, joissa ei vielä kasvanut heinää. Lätäköiden ympäristöllä pyörii joitakin lintuja ja saankin niistä muutamia kuvia, hyvä näin, etenkin kun jäi niin vietävästi harmittamaan suoalueen ääntelijät.

Mitäpä tähän sanoisi. Ei sitä koskaan tiedä mitä päivä voi tuoda tullessaan olipa sitä retkellä missä päin hyvänsä. On vain lähdettävä positiivisella asenteella ja jos ei lintuja näekään, niin voi nähdä paljon muuta luontoon kuuluvaa, kun vain pitää silmänsä ja mielensä avoinna.

Leena Meuronen