Siivekäs on kolahtanut viimein postilaatikkoon. Valitettavasti nimi- ja osoitetiedot ovat menneet teknisestä virheestä johtuen sekaisin. Lehtien jakelussa tulee tämän johdosta olemaan viivettä. Kartoitamme muutaman viikon kuluttua tilanteen ja mikäli et ole saanut lehteä siihen mennessä, annamme toimintaohjeet lehden saamiseksi. Mikäli olet kuitenkin saanut lehden (oikea osoite, väärä nimi), asiasta ei tarvitse ilmoittaa.
Heinäkuun alkupuoli on lintuatlaksen kannalta parasta aikaa, sillä nyt on helppo saada varmoja pesimähavaintoja. Maastossa voi nähdä ruokaa kantavia emoja (indeksi 74) sekä maastopoikasia (73). Huomioida kannattaa myös varoittelevat emot (63).
Eri lintulajeilla on luontaiset esiintymispaikkansa, mistä niitä kannattaa hakea. Tällaiset paikat ovat niille mieluisia sekä ruoan että pesimisen suhteen. Yleensä lähdemme linturetkillämme etsimään tällaisia paikkoja, mutta voisiko tällainen paikka olla myös oma kotipiha? Ja jos ei, niin voisiko omaa pihaa jotenkin kehittää linnuille mieluisammaksi? Tai muitakin eläimiä, kuten perhosia ja hyönteisiä suosivaksi?
Jos kotipihasta haluaa hyvän lintupaikan, niin ensimmäinen ehto on asuinpaikan valinta. Metsän ja pellon reuna tai järven ranta ovat parhaita vaihtoehtoja, jolloin linnut ovat jo luontaisesti ihan äärellä. Metsän reuna vetää metsälintuja puoleensa, peltoalueet taas monenlaisia peltolintuja. Järven rannat voivat olla hyviä lintupaikkoja, jonne lintulajit valikoituvat järvityypin mukaan.
Pihasuunnittelulla voi vaikuttaa paljon siihen, mitkä linnut, eläimet tai hyönteiset viihtyvät pihapiirissä. Pihasuunnittelussa suositaan nykyään luonnonmukaisuutta. Koko piha voi olla luonnonmukainen, kuten kesämökit usein ovat. Tai pihaa voidaan muokata kuntalla luonnonmukaiseksi. Myös rakennetun pihan luonnonmukaisuutta voi lisätä sulauttamalla se luontoon asteittain ja jouhevasti. Keskipihassa voi olla nurmikkoa ja kukkapenkkejä, mutta reuna-alueilla on jo pensaita ja puita, joissa monenlaiset linnut viihtyvät. Puiden ja pensaiden valinnalla voi vaikuttaa siihen, mitkä linnut viihtyvät pihalla.
Pirjo Manninen – Metsäpuutarhan käytävä
Omassa pihassamme on luontaisesti paljon pihlajia, jotka vetävät hyvinä marjavuosina puoleensa marjansyöjälintuja. Vuonna 2021 oli paljon pihlajanmarjoja: järripeipot, tavalliset peipot ja rastaat viihtyivät viikkokaupalla pihassamme. Tilhet voivat pistäytyä pihlajissa ja ovatpa taviokuurnatkin vierailleet pihassamme. Viinimarjat ovat monen lintulajin herkkua. Parhaimmillaan laskin 7 eri lintulajia viinimarja-apajilla, mustapääkertusta leppälintuun. Aronia, tavalliset ja marjaomenapuut sekä luumut ja kirsikat tarjoavat herkkuruokaa joinain vuosina pitkälle talveen, jos on ollut hyvä satovuosi. Talonväen on toki pidettävä puolensa sadon suhteen.
Pirjo Manninen – Mustapääkerttu tyrnissä, marjat jo syöty
Nurmikko tarjoaa hyvät matoapajat etenkin sadesäällä. Nurmikolla voi nähdä sateella edustavan otoksen rastaslajeja, mutta myös monia pikkulintuja. Saisinpa joskus valokuvattua matoa maasta kiskovan mustarastaan tai räkätin. Pensaiden aluset ja kasvimaat tarjoavat ruopsuteltavaa etenkin mustarastaille. Ja hyviä piilopaikkoja punarinnalle ja peukaloiselle. Myös kuohkeat kukkapenkit tarjoavat tongittavaa evästä linnuille. Ja kukat vetävät puoleensa erilaisia ötököitä ja perhosia, jotka ovat hyvää linnunruokaa.
Jätämme syksyllä penkit siivoamatta. Niihin jää paljon talventörröttäjiä, jotka tarjoavat siemenruokaa, mutta myös mukavia korsia istumiseen. Etenkin elokuussa kukkivat keltaiset kukat, kuten päivänhatut ja kultapallo vetävät puoleensa perhosia: toinen toistaan komeampia, jopa harvinaisuuksia. Rakennukset tarjoavat pesäpaikkoja linnuille. Joka vuosi harmaasieppo tekee pesän räystästiilen alle ja omasta sängystä voi seurata sen puuhia. Västäräkki on myös vakiopesijä, emme vaan tiedä, mihin se on pesänsä piilottanut. Pihapiirin puupinot ovat hyvä lisä pesätarjontaan. Vähenevän pääskykannan pesimistä voi tukea rakentamalla pesäpaikkoja.
Pirjo Manninen – Neitoperhonen syyspäivänhatussa
Pöntöillä voi helpottaa asuntopulaa ja houkutella lisää lintuja pihapiiriin. Pönttöjen koko ja muotovalinnoilla voi ohjata asukasvalintaa. Tänä vuonna näyttää, että sekä kuusi- että hömötiaispariskunta ovat jääneet ruokinnalta pihapiiriimme pesimään. Lähin pesätuttava on sinitiaispariskunta, joka pesii jo toista kesää ihan ulko-oven vieressä olevassa pöntössä. Hyvin on yhteiselomme ainakin toistaiseksi sujunut.
Heti kesän mentyä rupeaa olemaan ikävä ruokintapaikan lintuja, joita voi lähietäisyydeltä seurata läpi talven. Syksyisin ensimmäisiä ruokinnan lintuja ovat useana vuonna olleet pähkinähakit. Ne ovat tulleet heti syyskuun alussa syömään makedonianmännyn käpyjä. Ja jatkaneet sitten päivittäisiä pihavisiittejä talipötkön houkuttelemana. Ruokinnalla kuluu evästä usean sadan euron verran talvessa, mutta päivittäin ruokailevat linnut tuottavat talonväelle läpi talven suunnatonta iloa. Ruokinnalla käy talven aikaan 10-15 eri lintulajia. Lintulajien määrään voi vaikuttaa ruoan valinnalla, mutta myös asuinpaikka vaikuttaa paljon. Meillä alkaa iso metsä talon kupeesta. Ruokinnalla voi piipahtaa satunnaisesti myös pöllöjä ja haukkoja.
Linnun ja ihmisen välinen symbioosi puutarhassa on win-win periaate: linnut tuottavat meille paljon iloa, mutta niistä on myös hyötyä puutarhassa. Puutarhan monet hyönteiset ovat tuholaisia ja hyvää linnunruokaa. Linnut toimivat luonnonmukaisesti tuholaistorjunnassa. Tällä perustellaan pönttöjen laittamista. Linnut voivat tuoda pihapiiriin salmonellaa, mutta hyvällä hygienialla riski on pieni. Biojätteiden asianmukaisella käsittelyllä hallitaan tätä riskiä. Pihat vetävät puoleensa myös ei- toivottuja lintuja kuten harakoita ja närhiä. Pötköille voi laitta verkkosuojaa, niin että pikkulinnut saavat ruokaa, mutta verkko rajoittaa isompia lintuja.
Vastaus otsikon kysymykseen on varmaan jo selvinnyt. Kotipiha voi olla hyvä lintu-, ötökkä ja perhospaikka, joka tarjoaa katseltavaa, kuvattavaa ja nautittavaa ympäri vuoden. Sellaisen kehittämisen voi aloittaa tontin valinnasta, lisäämällä pihan luonnonmukaisuutta, huomioimalla linnut kasvi, puu ja pensasvalinnoissa ja lisäämällä talviruokinnalla ja pöntöillä lintujen elinmahdollisuuksia pihapiirissä.
Lintunäkökulman huomioiminen mahdollistaa myös pienen laiskuuden pihanhoidossa, sillä pusikoituminen parantaa lintujen viihtyvyyttä antamalla niille parempaa suojaa. Ränsistyviä harmaaleppiä tai hiukan roskaavia jättituijia ei kannata myöskään hävittää, sillä molemmissa käy talvella ruokavieraita, kuten urpiaisia, viherpeippoja ja –varpusia.
Oli keskiviikkoilta kesäkuun alkupuoliskolla. Seuraavana aamuna odottaisi lähtö töihin, mutta uni ei vain tullut silmään. Olin koko pitkän talven haaveillut yölaulajaretkestä, ja nyt tyyni kesäyö kummitteli mielessäni. Miksi ihmeessä pyörisin ja hikoilisin koko pitkän yön sängyssä, kun voin aivan yhtä hyvin hypätä pyörän selkään ja karauttaa kesäyöhön! Kello oli puolen yhden hujakoilla, kun polkaisin itseni liikkeelle pihasta (kuvat ovat muutamaa päivää myöhemmin tehdyltä lenkiltä). Tavoitteena oli kitkuttaa Väänälänrannantie-Koivusaarentie-vt 77 lenkki, joka on lopun valtatieosuutta lukuun ottamatta todella kaunista, kumpuilevaa ja vehreää maaseutua. Viileä ilma pyyhki poskiani ja kahden viitakerttusen laulanta vastaanotti minut heti Käärmelahden koululla. Polkiessa tuuli suhisi korvissa, mutta muutoin tyyni yö sopi mainiosti äänten kuunteluun. Laulurastaat hallitsivat öistä äänimaisemaa, kuovit, töyhtöhyypät ja lokit lepäilivät pelloilla. Huumaannuin kesäyön pehmeästä hämärästä, herkästä valosta, ihmisten täydellisestä puuttumisesta ja siitä, kuinka koko maailma ympärilläni tuoksui haudutetulta saunavastalta. Ohi vilistivät vanhat ladot, riihet ja aitat, tekijöittensä kättenjäljet, jotka ovat säilyneet jo pitempään kuin moni tänä päivänä rakentamamme rakennus tulee koskaan säilymään. Maailma oli kaunis, pursusin energiaa.
Tarkoituksena oli löytää ainakin yksi sirkkalintu. Väänälänrannan peltoaukeaa polkiessani edestäni alkoi kuulua yhtäkkiä siritystä. Lähestyessäni ääni voimistui ja voimistui ja kohdalle tultaessa tuntui surina suorastaan korvia huumaavalta. Pensassirkkalinnun väsymätön siritys kuului ojan olemattoman pienestä pajupuskasta, mutten silti saanut silmiini itse lintua. Olinhan höyrypäänä lähtiessäni unohtanut niin kiikarit kuin kameran. Silti jatkoin tyytyväisenä matkaani, sillä retken tavoite oli täytetty jo alkumatkasta. Mutta paras oli vielä tulossa…
Särkijärven kohdalla näin, kuinka jokin pöllö vilahti nopeasti sivulta ohitseni, kadoten kumpareen taakse. Pysähdyin metsien ja pihapiirien ympäröimän pikkupellon viereen, kun yhtäkkiä näin heinikon yllä liihottelevan, toisen suopöllön. Ääneti se liiteli halki vehreyden, yli valkoisten koiranputkien, läpi usvalauttojen, pehmeässä hämyssä, pehmeine siipineen. Välillä se katsoi minua silmissään uteliaisuus, vaiko sittenkin välinpitämättömyys? Toisinaan se liihotteli läheltä ohitseni jatkaen yöpalan etsiskelyä tien toiselta puolelta. Kaikesta huokui linnun itsevarmuus, olen tämän yön herra, sinä ihminen pelkkä vieras. Mutta saat olla siinä, en välitä sinusta. Minä katselin lintua kuin haltijaa, upoten pohjolan kesäyöhön, hetkeen, jossa yö ja päivä sulautuvat yhdeksi. Tällaista kokeakseen on vain lähdettävä. Sängyssä hikoilun sijaan, lähde, ja koe jotain ainutlaatuista, jotain odottamatonta. Sillä hetkellä koin olevani maailman rikkain ihminen.
Loppulenkin poljin hymy huulilla, täynnä voimaa, valtavaa vauhtia. Muutama tunti sängyssä ja töihin. Kokemus antoi virtaa siinä määrin, että kun viikonloppu koitti, piti lähteä uudestaan kierrokselle!
Kello oli yksitoista lauantai-iltana, kun lähdin jälleen intoa puhkuen matkaan. Tällä kertaa otin myös kameran mukaan. Ensimmäinen suopöllö lenteli jo Käärmelahden pelloilla, en tosin ehtinyt saada kuvaa rastaiden hätistämästä liihottelijasta. Rastaiden ja pikkulintujen varoittelu toimi erittäin hyvänä petohälyttimenä, sillä vain hetkeä myöhemmin havaitsin kuusen latvaan laskeutuvan tuulihaukan jälleen lintujen varoittelun ansiosta.
Vain muutamassa päivässä luonnossa oli tapahtunut paljon. Nyt puutarhuri sisälläni sai herkkua aistien täydeltä, kun keuhkot ja sielu täyttyivät kukkivien pihlajien ja syreenien tuoksuista. Jostain häivähti kielo, ja pientareita reunustavat koiranputket tuoksuivat koko matkan. Hajuaisti edellä elävälle olennolle kesäyö on kuin paratiisi. Hämärässä aistit heräävät, ja kesäyön kostea, lempeänä seisova ilma suorastaan tihkuu kukkia ja kohisten kasvavaa vihreyttä.
Väänälänrannassa pensassirkkalintu oli edelleen äänessä, ja nyt löysin sen myös kameran etsimeen. Samalla sain linnulle pykälää korkeamman pesimävarmuusindeksin, olivathan nämä samalla atlasretkiä ja tavoitteena kasvattaa Koivusaaren ruudun selvitysastetta (joka sitten nousikin välttävästä tyydyttävään).
Jatkoin matkaa, välillä kuului lehtokerttu, välillä mustapääkerttu, pensaskerttu, mustarastas, punarintoja, viitakerttusia, laulurastaita… Suurten toiveiden kera pysähdyin suopöllöpaikalle, mutta yhtään liihottelijaa ei näkynyt. Jatkoin matkaa, sillä meinasin tällä kertaa pyöräillä saman lenkin edestakaisin, ja jäädä vasta tulomatkalla passiin. Kesäyön valo ja värimaailma oli niin kaunis, että tiesin jo valmiiksi, ettei näiden retkien jälkeen tulisi päivä tuntumaan enää miltään. Liian kirkas, kuiva, meluisa ja ankara. Ei tilaa aisteille, ei hengittämiselle, ei tuntemiselle.
Tulomatkalla pysähdyin pöllöpaikalle, laskeuduin hiljaa pyörän selästä, mutta pyörän tukijalka rämähti ikävästi. Suopöllö lehahti viereistä puusta pakoon. Voihan nenä! Seisoin puoli tuntia odottamassa lintua, mutta turhaan. Kylmyys hiipi varpaiden ja sormien kautta koko kroppaan ja aloin täristä. Lämmintä ei ollut kuin viitisen astetta, ja pyöräilyn vuoksi vaatetta seisoskeluun oli aivan liian vähän. Oli pakko jatkaa matkaa kroppa kylmästä kankeana. Monnissa kuulin yllättäen toisen pensassirkkalinnun sirityksen. Ilolla kuuntelin sitä hetken ihaillen samalla lammelta pelloille hiipivää usvaa.
Sanna Hakkarainen – Monni Siilinjärvi 11.6.2023
Sanna Hakkarainen – Rusakko 11.6.2023 Siilinjärvi
Muista eläimistä reitille osui runsaasti rusakoita, liekö seassa joku jäniskin. Yhtäkkiä alkoi matkan surullinen osuus. Ensin tiellä makasi rusakon tuore raato, eihän sitä ollut ollut vielä toiseen suuntaan polkiessani. Loput pesueesta hyppivät jokseenkin hämmentyneen oloisena lähettyvillä, yksi lähti lönkyttelemään pakoon aivan raadon vierestä. Arkiyönä ohitseni ei ollut ajanut yhden yhtä autoa, mutta nyt viikonloppuna nelipyöräisiä oli kulkenut muutamia, ja vauhdilla. Jokin niistä oli koitunut tämän eläimen kohtaloksi. Vain 100-200 metriä poljettuani vastaan tuli toinen surullinen näky. Tien reunassa makasi harmaapäätikkakoiraan raato. Kylmässä yössä se hehkui edelleen lämpöä, mutta elämä linnusta oli jo sammunut. Keräsin muutaman niittykukan ja asettelin ne linnun vierelle, pysähdyin hetkeksi. Jatkoin syvissä aatteissa matkaani kun hetkeä myöhemmin edessäni makasi tuore räkättirastaan raato. Olivatko nämä kaikki jääneet yhden ainoan auton alle? Kuinka moni eläin menettää joka ikinen yö henkensä autojen osumiin? Ihmisten on pakko kulkea autolla ja yllättäen sattuvia osumia on mahdotonta välttää, mutta silti näidenkin eläinten kuolemat tuntuivat täysin turhilta. Hiljalleen vaaleneva aamutaivas ei valaissut mieltäni, olisin halunnut palata takaisin siihen hetkeen, kun yön syli oli vielä lempeä ja rusakon, tikan ja rastaan sydämet sykkivät. Nyt koitti kuitenkin kirkas päivä, yö jäi taakse, ja maailma oli täynnä ruokittavia suita, luonnossa ja kotona.
Lintuyhdistys Kuikka järjestää 17.-25.6. 12 tunnin mittaisen rallin, jonka tavoitteena on edistää lintuatlasta ja kerätä havaintoja pesimälinnustosta harvemmin retkeillyiltä alueilta. Retkipäivän ja kisa-ajan aloituksen voi valita vapaasti. Kilpailualueena toimii Vehmersalmi-Tuusniemi-Leppävirta alueet 5-tien itäpuolelta.
Rallin säännöt
1§ Alue ja aika. Alueena on Vehmersalmi-Tuusniemi-Leppävirta 5-tien itäpuolelta, Kilpailuaika on 17.-25.6., vapaasti valittuna päivänä 12 tunnin jakso.
2 § Joukkuekoko on 1 – 4 henkilöä. Kaikki liikkumisvälineet ovat sallittuja, mutta rallin aikana saa käyttää vain yhtä moottorikäyttöistä ajoneuvoa. Joukkueiden on ilmoittauduttava viimeistään 24.6. klo 20 mennessä Else Mustamolle else.mustamo@gmail.com tai viestillä 050 5614666. Ilmoittakaa myös joukkueen nimi ja kaikki sen jäsenet. Jos haluat kisata joukkueessa, voit kysellä kisavastaavalta olisiko jossakin joukkueessa paikkoja vapaana. Ilmoittaudu siinä tapauksessa hyvissä ajoin! Joukkueesta yli puolen on TUNNISTETTAVA laji (esim. kahdesta kahden, kolmesta kahden jne..) Joukkue ei saa käyttää avustajia. Joukkue saa kuitenkin kysyä vihjeitä kohtaamiltaan henkilöiltä, ei kuitenkaan esim. puhelimella. Joukkue saa kokoontumisensa jälkeen liikkua vain yhdellä moottoriajoneuvolla, lihasvoimin tai julkisin kulkuneuvoin kisan ajan. Tämä ei tarkoita, että kokoonnutaan esim. vasta klo 12 ja sitä ennen lintuja haetaan kahdella autolla.
3 § Pisteiden laskenta. Havaittu laji tuottaa yhden pisteen. Mikäli pistemäärä kahden tai useamman joukkueen kesken on sama, ratkaisevat järjestyksen: 1. ässälajien määrä 2. viimeisen lajin kellonaika, eli se joukkue, jolla on enemmän ralliaikaa jäljellä, voittaa. (Merkitse siis havaintojen kellonaikoja muistiin etenkin rallin lopulla!) Rengastustarkoituksessa pyydystetystä tai siirretystä linnusta ei saa yhtään pistettä. Tiedossa olevat tapaukset ilmoitetaan Tiirassa ja Kuikkalistalla etukäteen.
4 § Suojelunäkökohdat. Atrapin käyttö on kielletty (audiolaite, pyypilli). Pinnapilli on sallittu. Kännykän käyttö joukkuetovereiden paikalle kutsumiseksi on sallittua. Lintuja saa “kompata”, mutta niitä ei saa tahallaan karkottaa tai häiritä (petolintujen pesät pitää jättää rauhaan). Lintuja ei saa tunnistusmielessä valaista lampulla tai auton valoilla. Linnun voi määrittää auton valoissa, jos sen ajettaessa havaitsee esim. tienpenkalla.
5 § Tiiran yhdistyskäyttäjät. Yhdistyskäyttäjät eivät saa rallissa käyttää hyväkseen salattuina ilmoitettuja havaintoja. Tämä ei kuitenkaan estä normaalia retkeilyä hyviksi tiedetyillä lintupaikoilla. Jos siis joku ilmoittaa lajin salattuna vaikkapa Hankalammelta, yhdistyskäyttäjäkin saa siellä käydä. Mutta jos joku ilmoittaa vaikkapa salatun kuukkelin mummon mökiltä, missä ei normaalisti retkillä käydä, niin sinne ei yhdistyskäyttäjä tietenkään voi mennä.
6 § Joukkueen tuloksen ilmoittaminen. Joukkueen havaitsemat lajit ilmoitetaan sähköpostilla viimeistään 26.6. klo 18 Elselle. Tuloksissa tulee lajimäärän ja listan lisäksi näkyä joukkueen nimi, jäsenet ja kilpailualue. Tulokset julkaistaan Kuikan tiedotuskanavissa. Ilmoitathan pesintään viittaavat havainnot indekseineen myös joko tiiran tai vihkon kautta.
7 § Ongelmatapaukset. Kilpailun juryna toimii Kuikan hallitus. Sääntöjen rikkomisesta joukkue saa -10 pistettä.
***
Atlaskisa juhannuksena 23-25.6.2023
BirdLife Suomi järjestää viimevuotiseen tapaan juhannusviikonloppuna valtakunnallisen atlaskisan, jossa pisteitä saa ruudun pesimävarmuussumman nostamisesta. Kisaan voi osallistua vapaavalintaisilla ruuduilla. Kisasta tiedotetaan lisää lähempänä juhannusta.
