Hiidenlahden lenkki – Koivulahti

Riistaveden Keskimmäisen tornilla käydessään voi tehdä mukavan lenkin Vianveden ympäri. Tielle 16441 voi kääntyä Riistavedeltä tultaessa ennen Leppärantaa ja tulla takaisin Joensuun tielle n. 3 km tornin itäpuolelle. Matkan varrelle on hyviä yölaulajapaikkoja ja vesistöjä.

Hiidenlahdessa voi katsastaa Olkilahden vesilinnut venerannasta.

Vianveden lounaispohjukkaan, Koivulahteen, laskee kaksi vuolasta puroa, joten lahti aukeaa varhain. Viereisen riistapellon myötä sinne saapuu varhain laulujoutsenia ja sorsalintuja. Pelto on hyvin lintuisa myös syksyllä, jolloin sinne kerääntyy sepelkyyhkyjä ja laulujoutsenia, onpa pellolla nähty valkoposkihanhiakin. Koivulahdessa on myös yleisessä käytössä oleva retkisatama, jossa on uusi lintutorni.

Tuusniemi; Koivulahti 25.9.2018; Kuva: Aarne Hagman

Hieno nähtävyys on myös Myllyjoen koskipaikka sillan kupeessa, missä Joensuun tielle menevä paikallistie ylittää joen.

Palonurmi

Palonurmi on monimuotoista maaseutumiljöötä ja etenkin Pölläkän joenvarsialueen tulva-alueet keräävät keväisin paljon erilaisia lintuja, sorsalinnuista sirreihin. Hyvinä vuosina tulvilla voi nähdä jänkäsirriäisiä, lapin- ja pikkusirrejä sekä vesipääskyjä. Pesimälinnustoon kuuluvat mm. rusko- ja sinisuohaukka, pikkuvarpunen, punajalkaviklo, lapa- ja jouhisorsa, heinätavi sekä joutsen. Naakatkin ovat kotiutuneet tänne.

Paikalle pääsee ajamalla Palonurmen kylältä Rautavaaran suuntaan reilu pari kilometriä, josta käännytään Pölläkäntielle. Kohteet sijaitsevat tämän tien varrella. Jynkänlampi sijaitsee tämän tien pohjoispuolella heti sillan jälkeen. Varsinainen Pölläkän tulva-alue sijaitsee tien eteläpuolella.

Syvärin järven pohjoispää ohjaa myös petolintumuuttoa ja vaikka varsinaista staijauspaikkaa ei olekaan, niin muuttomatkalla nähdään vuosittain maa- ja merikotkia haukkojen lisäksi. Paikalta löytyi vuonna 2006 karikukko ja 2007 mustahaikara. Muita kahlaajaharvinaisuuksia, joita alueella vuosien mittaan on nähty ovat mustapyrstö- ja punakuiri, tundra- ja keräkurmitsa sekä lampiviklo.

Lehtipuuvaltaisissa rantametsissä pesii pikkutikka ja talvella 2006 löytyi myös valkoselkätikka.

Kylän ympäristössä tavataan kaikki tavanomaiset pöllölajit, myös lapinpöllö.

Kylän läpi virtaavassa joessa on läpi talven koskikaroja, sorsia ja joutsenia.

Leväniementien varressa kannattaa käydä kuuntelemassa yölaulajia. Parhaimillaan samanaikaisesti on kuultu satakieli, kolme viita- ja yksi luhtakerttunen pensassirkkalinnun lisäksi.
Samaiselta paikalta löytyi syksyllä 2006 mustaleppälintu.

Alueen havainnointi on eteenkin keväisin hyvä, joka selittää osaltaan lajirunsauden.

Rikuli

Tulviva Rikulinjoki kerää monia lajeja. Nähty on vikloja, kurppia, kurmitsoita ym. Parhaat havainnot, tundrakurmitsa, karikukko, pikkusirri, kuovisirri, jänkäkurppa. Teiden varsilla on useita leveämpiä kohtia, johon voi auton pysäköidä.

Seinävuoren rotkolaakso

Seinävuoren rotkolaaksolle on opastus valtie 17:ltä. Rotko sijaitsee tien 5681 varrella sen itäpuolella. Linnustotietoja on vähän, mutta alue on kuitenkin erikoisuutensa takia vierailemisen arvoinen.

Seinävuoren rotkolaakso 26.7.2013; Kuva: Tero Pelkonen
Kuikan lintupaikat; Tuusniemi; Seinävuori 24.7.2012; Kuva: Aarne Hagman
Kuikan lintupaikat; Tuusniemi; Seinävuori 24.7.2012 ; Kuva: Aarne Hagman

Rupsanlahti ja Pieni Vehkalahti

Rupsanlahden pohjukka pistää tien 570 itäpuolelta aivan tien reunaan ja ympärillä on suuri peltoaukea. Lahden pohjukassa on vankka järviruoikko ja nauru- ja kalalokkiyhdyskunta pesivät siellä. Rupsasta kohti kaakkoa kulkeva kylätie kiertää Pientä Vehkalahtea, joka on rehevöitynyt.

Alueen pesimälinnustoon kuuluvat haapana, jouhisorsa, lapasorsa ja kurki sekä kaulushaikara, pikkulokki, ruokokerttunen ja satakieli. Rastaskerttunenkin on käynyt raksuttelemassa.
Toistaiseksi vielä kolme karjatilaa luo kottaraiselle, keltavästäräkille ja muille peltolinnuille suotuisan ympäristön. Viereisillä sorakuopilla pesii yli 50:nen törmäpääskyn kolonia.

Muuttoaikaan rantapelloilla tavataan kapustarintoja, pulmusia ja lapinsirkkuja. Rannoilla ja tulvapelloilla on suokukkoja ja muita kahlaajia. Aivan viime vuosiana joutsenet, kurjet ja hanhet ovat todenneet paikan riittävän rauhalliseksi tankkauspaikaksi. Niinpä metsähanhia voi olla kymmeniä ja keväällä 2008 niiden joukossa oli myös kaksi lyhytnokkahanhea.

Kaavin suuntaan ajettaessa tien molemmin puolin aukeavat rehevät vesialueet, joiden jälkeen maasto muuttuu hiekkakankaiksi. Kangaskiuru olisi potentiaalinen löytö sorakuoppien lähistöltä. Sitä ei ole vielä tavattu, mutta kehrääjä oli yhtä mukava tuttavuus kesällä 2006.