Tarkkailupaikaksi Pihojen Taistoon olin jo hyvissä ajoin valinnut katetun puutarhakeinun vanhan maatalon pihalta. Paikalta avautuvat maisemat pelloille, rannalle ja metsä alkaa pohoispuolella muutaman kymmenen metrin päästä.

Lauantaiyönä heräsin vielä hämärän hetkillä ja kuuntelin kun sade ropisi ikkunaan. Käänsin kylkeä ja vedin peittoa korvalle, kyllä puhelin herättäisi hyvissä ajoin ennen turneen alkua. Aamukahvia juodessani katselin tuvan ikkunasta kun teerikoiraat kävivät omia turnajaisiaan pellolla. Rannassa näkyi telkkäpariskunta. Hyvältä näytti, eikä näyttänyt pisaroitakaan veden pintaan tippuvan.

Ensimmäinen tunti ulkona sujui kiivaasti havaintoja kirjaten. Rastaat pitivät äänitilaa hallussaan. Varsinkin lähikuusessa taitojaan esittelevä laulurastas suorastaan terrorisoi muiden laulajien havainnointia. Tali- ja sinitiaiset pitivät myös konserttiaan heti viideltä. Sinitiaisten ja kirjosiepon kisa pöntön hallintaoikeudesta oli koko aamun kestävä jännitysnäytelmä ja jäi vielä ratkaisemattomaksi tarkkailuni päättyessä. Aamun komein muuttoparvi oli 8 kurjen ylilento, ne lähtivät jatkamaan matkaa etelän suunnalla olevalta lammelta ja tulivat matalalta puiden latvoja hipoen. Aamun ensihavaintoihin tuli yllättäen myös töyhtöhyyppä, joita meidän pelloilla ei juurikaan ole näkynyt.

Aamu jatkui äänihavaintoihin keskittyen. Metsän puolella kuuluivat metsäkirvinen, peukaloinen, punarinta, peippo, punakylkirastas ja mustarastas. Mustarastas tuli oikein esittämään yksityiskonsertin lähivaahteran latvaan.

Rantasaunalla västäräkit jatkoivat pesänrakennuspuuhiaan ja leppälintu tuli koivun oksalle pyrstöään väristämään. Rannalla lentelivät metsäviklot, valkoviklot ja rantasipi antaen oman lisänsä aamun äänimaisemaan. Aamun tunteina rastaiden matkaa pellolta metsän reunaan ja takaisin seuratessa keksin kaksi rastaan pesäpaikkaa. Olin toki tiedostanut, että pesintäpuuhat on sekä räkäteillä että punakyljillä menossa, mutta enpä aiemmin ollut kiinnittänyt niin tarkkaan huomiota siihen missä pesät tänä kesänä olisivat. 

Yhdeksän maissa sadekuuron taas tultua pidin reilun puolen tunnin tauon tarkkailussa ja kävin leipomassa puolukkapiirakan. Pitää jotain herkkua olla valmiina turneen jälkeen iltapäiväkahville. Piirakkaa vatkatessa katselin ikkunasta rannalle ja 3 sinisorsakoirasta ruokaili rannan tuntumassa. Sorsat olivat paikalla vielä palattuani tarkkailuasemiin ja niin kirjasin nekin havaintolistalle. Rannalle tuli vielä taviparikin, mutta haapanat eivät tulleet koko päivänä vaikka edellisenä päivänä olivat siinä monta tuntia.

Ainoan petolinnun näin, kun varpushaukka ylitti järven ja häipyi puiden taakse. Korppiparilla on varmasti nälkäiset poikaset pesällä. Emot kiertelivät peltojen ja rantapuiden liepeillä evästä etsien. Tarkastivat ainakin rastaiden pesiä, sillä toinen niistä istahti männyn oksalle, lähelle havaitsemaani rastaan pesää, ilmiselvänä aikeenaan käydä pesällä, mutta sai koko rastasyhdyskunnan kimppuunsa ja jatkoi tällä erää matkaansa ilman saalista. 

Uusien havaintojen tahti hiipui tuntien karttuessa ja pääskysiä odotellessa. Kolea sää ja lukuisat sadekuurot olivat karkottaneet nämä kesän merkit, enkä koko lauantaina nähnyt yhtään pääskystä. Harakka näyttäytyi onneksi naapurin navetan liepeillä, mutta varis ja närhi pysyttelivät visusti poissa näkyvistäni.

Pihojen Taisto oli onnistunut kokemus. Harvoin tulee näin intensiivisesti ja pitkän ajan kuluessa tarkkailtua oman pihan lintujen puuhia. Aamun aikana tein havantoja 43 lajista, mikään niistä ei oikeastaan yllättänyt, kaikki olivat ennestään tuttuja. Yllättävintä oli havaintojen runsaus ja varsinkin ne puuttumaan jääneet varmat lajit jäivät vähän kiusaamaan.  Yksin kisatessa jäin kaipaamaan tornien yhteisöllistä kokemusta mutta kannatan tällaisenkin tapahtuman tarjontaa perinteisten Tornien Taiston lisänä.

Liisa Tolvanen