Kaskikuusen kansalaisopisto Lapinlahdella järjestää 16.1.-14.4.2023 kaikille avoimen kilpailun, jossa tarkoituksena on suunnitella ja nikkaroida Lapinlahti-teemainen linnunpönttö. Kilpailuun osallistutaan toimittamalla nikkaroitu pönttö 14.4. mennessä Kaskikuusen kansalaisopistolle (Asematie 4, 73100 Lapinlahti). Mukaan tulee liittää oma nimi, osoite, puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite.
Kilpailun parhaat palkitaan ja voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Jos haluat pönttösi takaisin kilpailun jälkeen, voi sen noutaa opiston toimistolta 28.4. alkaen. Noutamattomat pöntöt ripustetaan Haminamäen maisemiin tai kylän tuntumaan.
Kilpailun aikana voi myös lahjoittaa linnunpönttöjä kansalaisopistolle. Lahjoitetut pöntöt ripustetaan Haminamäelle.
Kuopion kansalaisopisto järjestää Lintuharrastuksen alkeet -kurssin Maaningalla, Haatalan kyläyhdistyksen kodalla. Kurssilla tutustutaan tavallisimpiin lintuihimme ja niiden ääniin, lintuharrastusvälineisiin, oppaisiin ja nettisivuihin sekä Pohjois-Savon parhaisiin linturetkikohteisiin. Opetusjakso on 22.4.–7.5.2023 käsittäen kolme opetuskertaa, joista viimeisin on maastoretki. Opettajana toimii Liisa Tolvanen.
2.6.2022 Ajattelin kertoa tässä blogissa retkiltäni linnuista, joita en ollut ennen nähnyt ja vähän muutakin. Eipä ole edes tullut mieleeni niiden olemassaoloakaan, mutta kun tuota tiiraa selailee, huomaa paljon muitakin lintulajeja, kuin nuo tavanomaiset lenteleväiset, joten pitäisiköhän lopettaa tiiran katsominen ja mennä vain ja katsoa mitä retki tuo tullessaan. Siinäpä pulma.
On se ihme juttu, kun tuo lintuharrastus saa ihmisen kiedottua niin itseensä, että on lähdettävä tienpäälle ja toivottava, että kenties näkisi jotain sellaista, mitä ei ole ennen nähnytkään. Näin taasen kävi, kun silmäilin tiiraa, josta huomasin Väätäisen Juhan nähneen pensassirkkalinnun Majalahdessa. Sinnehän ei ollut meiltä kuin noin kahdeksan kilometriä, joten Majalahti kutsuu.
Tämäkin lintu on uusi tuttavuus, jota en ollut nähnyt, siksi mielenkiinto heräsi ja se jännitys, jos yleensäkään näet sen ja saatko muistoksi otettua kuvan.
Saavumme kyseiselle paikalle illalla siinä puoli kahdeksan maissa. Lieneeköhän liian aikaista. Eipä tarvinnut kovinkaan odotella, kun läheltä alkaa kuulumaan sirittävää linnun laulua. Erilaista, joten voisiko olla kyseinen lintu. Eipä tullut ajateltua etukäteen, että olisin kuunnellut kyseisen linnun laulua ja katsellut kuvaa, miltä lintu näyttää, joten on toimittava ns. sokkona.
Lähelle autoa pyrähtää pikkulintu, jääden pusikkoon. Veisaa kurkkusuorana luritustaan, väliin vilkaisten meitä, ollen hiljaa, kunnes taasen lurauttaa laulun pätkän ja lähtee.
Kiirettä piti, että sai napattua edes jonkinlaisen kuvan, kun lintu jo näytti pyrstöpuoltaan kadoten toiseen pensaikkoon.
Leena Meuronen – Pensassirkkalintu 2.6.2022 Nilsiä
Lähdemme palaamaan kotia kohden Väätäälänkylän kautta. Juha oli kuullut siellä ”yölaulajan”, eli satakielen. Me tuskin kuulemme sen laulavan, sillä on liian aikainen kyseisen linnun lirkutella. Eikäpä sitten kuultukaan, joten päätämme palailla jonain iltana takaisin.
4.6.2022 Tänään on se ilta, kun mennään kuuntelemaan satakieltä. Toinen juttu taasen on, kuulemmeko sen laulavan. Lähdemme ajelemaan lähemmäs ilta puoliyhtätoista.
Vellijärvelle kuvastuu laskevan auringon säteet, joten pitihän siitä ottaa kuva ja matka jatkuu noin kahdeksansataa metriä eteenpäin kuullulle satakielen laulupaikalle Ylä-Siikajärven puolella. Auto parkkiin linja-autopysäkille, ikkunat auki ja kuuntelemaan. Siinä sitä istutaan autossa ja rupeaa pikkuhiljaa toivo menemään, kunnes viidennen päivän puolella puoli yhden aikaan aamuyöllä lintu alkaa laulamaan.
On aivan tyyni järvenpinta ja lintu laulaa niin komeasti lähipusikossa. Miten kirkkaasti kuuluu sen viserrys. Näemme linnun lentävän tuomipensaikkoon, mutta kuvaa siitä ei saada. Se piiloutuu niin hyvin. Laulu jatkuu, joten nauhoitetaan se. Enpä ollut satakielen laulua ennen päässyt kuulemaan ja nyt se onnistui.
Leena Meuronen – Auringonlasku 5.6.2022 Nilsiä
13.6.2022 Etteikö vain osunut silmiini tiirasta luhtakerttunen, jonka Juha oli löytänyt. Kehveli sentään, taas lintu, jota en tiennyt olevankaan niin kaitanäköinen lintuharrastaja olen, että vain ne tutuimmat linnut ovat mielessä. Pitänee ruveta avartamaan katsantoa, tai lopettaa tiiran tuijottaminen.
Illalla lähdemme ajelemaan Säyneisiin ja sieltä Hankamäentietä Juankosken suuntaan kohti Topilanmäentielle, jonne matkaa kertyy meiltä linnuntietä noin kaksikymmentä kilometriä. Perillä ollaan puolikymmenen aikoihin. Auto on paras paikka pysyä näkymättömissä linnuilta, joten ikkunat auki ja kuulolle. Eikä mene kauaa, kun kyseinen lintu kuullaan ja nähdään. Kuvasta tulee huono, sillä ei tämäkään lintu halua tulla esille nenän eteen, vaan pysyy visusti pusikon suojissa, etäällä meistä.
Pää-asia, että se nähtiin ja kuultiin. Voiko sitä enempää toivoa, no toisaalta voi. esim. saada kunnon kuva linnusta, vaan pitää tyytyä siihen, mitä luonto milloinkin suostuu antamaan.
Leena Meuronen – Luhtakerttunen 13.6.2022 Juankoski
1.7.2022 Tiira sen kertoo. Markku Ukkonen on käynyt Rautavaaran maisemissa ja löytänyt sinipyrstön sellaiselta paikalta, jota voisimme mekin käydä vilkaisemassa. Viime vuonna kuulimme sinipyrstön laulavan, muttemme yrityksistä huolimatta nähneet sitä, vaan jospa tänään onnistaisi.
Lähdetään aikaisin aamuilla ajelemaan kohti Rautavaaraa. Rautavaaran kylältä käännytään Nurmeksentielle ja jatketaan sitä pitkin noin reilu yksitoista kilometriä kääntyen Pirttisuontielle.
Pirttisuontie on kapea, mutta sitäkin kautta pääsee Tiilikansuolle, Valtimontielle. Jatketaan matkaa ja noin puolesta välistä Pirttisuontietä käännymme metsäautotielle ja pitää vain toivoa, että ei ole suurempia kiviä vastassa.
Hyvin pääsimme tien päähän asti vähän ennen aamu kuutta. Auto parkkiin tien reunaan ja ulos. Huomaan tienvierellä kuivuneita kepin pätkiä, jotka sojottavat terävinä maasta. Olleet aikoinaan nuoria puita, jotka on katkaistu siistittäessä tienpiennarta. Yritän olla varovainen, etten vain kompastu niihin ja silloin; kenkä tarttuu johonkin keppiin ja minä turvalleni ojaan. Kaikki tapahtuu, kuin hidastetussa filmissä. Kamera kädessä, maan vetovoima vetää kohti ojan pohjaa. Taitaa käydä huonosti. Yritän saada vielä tasapainosta kiinni, mutta turhaan. Noin puolen metrin korkeudelta lentää kamera kaaressa kädestäni tielle, minun matkani jatkuu, kunnes ojanpohja on saavutettu.
Hiljaisuus. Käännyn pikkuhiljaa selälleni ja kuulostelen, onko kaikki kohdallaan. Tuntuu olevan. Huokaisen hiljaa, onneksi ei lähtenyt olkapää, eikä polvi sijoiltaan ja mistään ei vuoda verta.
Siskoni kysyy; sattuiko. Vastaan; ei onneksi minulle, miten lie kameralle. Sitten hän sanoo, no sitten uskaltaa nauraa ja nauraa kans. Jatkaa, et voi uskoa miltä näytti tuo sinun lentosi.
Pikkupiru menee minuun ja vastaan. Ei varmaan sen kummemmalta, kuin sinun kolmekymmentävuotta sitten tapahtunut sukellus.
Hän laski suksilla jyrkähköltä rinteeltä koskemattomaan lumeen avohakkuualueella.
Ei uskonut varoituksia, kun huutelimme mäen alta, laske varovasti. Hanki kantaa, mutta rinteen alaosassa on pehmeää. Vastasi vain, kyllä minä osaan ja osasi, kun valtava lumimassa pöllähti mäen alla ja hangen päällä ei näkynyt enää laskijaa, ainoastaan lunta. Säikähdin niin valtavasti.
Hakkuualueella kaatuessa voi sattua ja tosi pahasti. Sitten pikkuhiljaa rupesi lumi pöllyämään ja sisko kömpimään lumen alta.
Oli minun ensimmäinen kysymys, sattuiko. Ei kuuluu sattunut, joten uskallan nauraa, eikä naurusta meinaa tulla loppua. Melkeinpä samoilla sanoilla sanoin silloin hänelle, että et voi uskoa miltä tuo sinun lentosi näytti. Se koominen näky jäi silmänverkkokalvolle ja muistiin. Nyt hän vastaa minulle naurun lomassa, olemme tasoissa.
Kömmin etsimään kameraa ja kuulen samalla, kun sinipyrstö laulaa. Pikainen tarkastus ja mikä onni, sekä putki, että kamera ovat kunnossa, joten suuntaamme metsään kohti laulun ääntä.
Siellä se istuu puun latvassa ja laulaa. Tuntuu jotenkin oudolta, että kyseinen lintu kuuluu rastaslajeihin, sillä eihän se minusta muistuta rastasta, vaan niin se vain kirja väittää. Aurinko on nousemassa, joten katsotaan mitä kuvista tulee.
Leena Meuronen – Sinipyrstö 1.7.2022 Rautavaara
Ajelemme vielä tiilikansuon kautta Tappojoelle ja sieltä Kankaisentielle, jospa vielä näkisi muitakin lintuja.
Pysähdytään Sieravaaran laelle kahveille. Kahvittelun lomassa huomaan puunoksilla isolepinkäisiä, kaksi aikuista ja kolme poikasta. Nousen autosta tarkoituksena ottaa kuvia ja tajuan, miten selkä on jäykkä ja hieman kipeä. Rupeaa pikkuhiljaa kaatumisen seuraukset tuntumaan. Matka jatkuu ja matkanvarrella nähdään harmaasieppoja. Kaksi aikuista ja kolme poikasta lentelee puun oksilla. Kotona paljastuu raajoista suuret mustelmat. Onneksi pääsin näinkin vähällä, joten kyllä noilla lintujen tiirailulla väliin voi olla joitakin seuraamuksia ja nähdä muutakin kuin lintuja, kuten ojan pohjaa melko läheltä.
4.7.2022 Selailen taasen ”missä lintu, mikä lintu nettiä”, eli tiiraa ja eiköpä vain ole siellä täällä nähty sarvipöllöjä. Minulle tämäkin on uusi ja tuntematon laji.
Tarkoituksena on joku päivä käydä asioilla Kuopiossa, joten miksipä ei, jospa samalla kävisi Väinölänniemellä katsahtamassa näkyykö kyseistä lintulajia, koska sielläkin pöllö poikineen oli nähty.
Neljäntenä päivänä lähdemme ajelemaan kohti Kuopiota. Kun pakolliset asiat on saatu hoidettua, niin ajelemme Väinölänniemelle ja siellä kohti kasinon rakennusta. Auto parkkiin siihen nurkille ja me reippaasti kohti paikkaa, jossa pöllöt kenties olisivat. Kello raksuttaa jo iltaa puolta kymmentä, mutta on edelleen lämmin. Aurinko lämmittelee mukavasti selkää, vaikka alkaakin jo painumaan horisonttia kohden.
Eipä siinä tarvinnut kauas kävellä, kun polulla rupeaa näkymään ihmisiä tiirailemassa korkeuksiin, väliin puhellen toisilleen.
Pöllöjen katsojia varmaankin, joten se helpottaakin meitä. Ei tarvitse lähteä etsimään, kun avuliaat kanssakatselijat opastavat meitä, näyttäen missä ne pöllöt oikein luuraavat. Tahtoo vain olla puun oksia ja lehtiä edessä, mutta lopulta silmät ne huomaavat ja uusi laji on nyt sitten nähty.
Niitä on useampi, kaikkiaan näkyy neljä. Lieneekö kolme poikasta, vai neljä, vai voiko olla yksi emälintu. Kun taidot eivät riitä, niin minun on parempi olla arvuuttelematta ja oltava vain tyytyväinen, että ne tuli nähtyä.
Leena Meuronen – Sarvipöllöt 4.7.2022 Kuopio
6.7.2022 Kerron vielä yhdestä linnusta, joka on uusi tuttavuus minulle.
Tänään ajatellaan käydä ensin kiertämässä Sotinpuron alueen pääteillä. Jospa siellä nähtäisiin kesäasuinen riekko.
Sotinpuron alueen tiellä voi ajaa, jos siellä ei ole armeijalla maastoharjoituksia, jolloin puomit estävät kauttakulun. Harjoituksista löytyy tienvarrella ilmoitukset aikatauluineen, sen lisäksi niitä voi käydä katsomassa heidän sivuiltaan netistä.
Sotinpuron jälkeen on tarkoitus kierrellä Rautavaaran saloilla ja mennä sinne, minne nenä nyt sitten näyttääkään.
Sotinpuorontie lähtee Nurmeksen puolelta tieltä 75 ja kiertelee Rautavaaran puolelle.
Paljon nähdään lintuja matkan varrella, kuten muutama mainitakseni, eli vikloja, haarapääskyjä, metsäkirvisiä, västäräkkejä, leppälintuja, pensastaskuja, kulorastas, lehtokerttuja, tiltaltteja, pajulintuja, pajusirkkuja, jne. Riekkoja vain ei näkynyt missään. Yllätyshän se varmaan olisi ollutkin, ovat muutenkin niin vaikeita havaita maastossa, jos eivät auton edestä lentoon lähde.
Yllätys koetaan Rautavaaran puolella Tiitilänmäellä. Tämä yllätys pitikin sitten varmistaa asiantuntijoilta, koska minulle tämäkin laji oli vieras. Lähettelen postia Hartikaisen Pertille ja Väätäisen Juhalle ja he vastailivatkin melkeinpä saman tien kertoen linnun olevan pikkusirkun.
Kerropa hieman, miten oli ihan hilkulla, ettei sitä oltaisiin nähty lainkaan. Onneksi pysähdyimme tien varteen katselemaan suurta aukko aluetta ja näkyisikö siellä lentelevän ketään. Nuori puusto kasvaa aukiolla ja toisella puolen tietä näkyy vielä paljon alusheinää ja siellä täällä pensaikkoa kasvavaa aluetta. Joskus tälle alueelle kasvaa hieno metsä. Nyt varmaankin on linnuilla hyvä hyppiä pusikoissa ja heinien varsilla, joissa löytynee kaikennäköistä syötävää, kun puusto ei ole vielä kasvanut.
Äkkiä, melkeinpä auton viereen lentää pikkulintu napaten jonkin ötökän koivupuskan oksalta. Onneksi oli kamera käsissä, sillä lintu hävisi saman tien hypäten pusikon juureen ja kadoten. Eikä se enää tullut näytille, joten voi vain sanoa, että olihan tuuria matkassa, kun selviää myöhemmin mikä lintu oli kyseessä.
Kannattipa jäädä joksikin aikaa paikoilleen, vaikka monesti olemme kyseisen paikan pysähtymättä ohi ajaneet. Mikä lienee nyt sai meidät siihen pysähtymään ja jäämään katselemaan. Se jäänee arvoitukseksi.
Leena Meuronen – Pikkusirkku 6.7.2022 Rautavaara
Kylläpä noilla ”metsäreissuillakin” on mukava käydä. Jättää kiire taakseen ja ajella hiljaa kapeita teitä. Pysähtyä sinne tänne, katsella ja kuunnella. Kaiken kruunaavat korkeat mäet ja niiltä näkyvät maisemat. Niillä on mukava viettää kahvitakoja ja kenties samalla nähdä haukan kaartelevan, tai muiden lintusten liikehdintää pusikoissa, kun ne etsivät syötävää, tai mitä ne sitten sieltä hakevatkaan. Tähän ajattelin tämän kertomukseni tällä kertaa päätellä.
En tiedä tarkkoja tietoja Kuopion Puutossalmen linnuista. Yleisesti ottaen, Puutossalmi on suosittu lintualue ja voi sisältää useita lintulajeja, kuten rastaita, varpusia, peippoja ja punakylkiuikkuja. Suosittelen konsultoimaan luontokeskuksen tai linnustonseuran sivuja saadaksesi lisätietoja alueen linnustosta.
Näkyykö Puutossalmella kuikkia?
Kuikat ovat yleisiä lintulajeja Suomessa ja ne voivat esiintyä useilla järvillä ja joilla. On mahdollista, että Puutossalmella näkyy kuikkia, mutta varmistaksesi, suosittelen tekemään tarkan tutkimuksen alueen lintustosta esimerkiksi paikallisten linnustonseurojen sivuilta tai paikallisilta lintuharrastajilta.
Minkälainen lintu kuikka on?
Kuikka on vesilintu, joka kuuluu uittolintujen (Anatidae) heimoon. Se on melko suuri lintu, jonka pituus on noin 40-50 cm ja siipien span 45-60 cm. Kuikilla on tummat ja kellertävät siivet, selkä puoli on harmaa ja pää ja kaula ovat mustat. Naaraat ja poikaset ovat hieman huomaamattomampia, sillä niillä on ruskea ja kellertävä väritys. Kuikat ovat yleisiä lintulajeja Suomessa ja ne voivat esiintyä useilla järvillä ja joilla. Kuikat ovat hyvin uivia lintuja ja niillä on erittäin taitava uinnin ja pakoaistin.
Puutossalmella seurataan syksyllä arktikaa. Mitä tämä tarkoittaa?
En tiedä tarkalleen, mitä tämä tarkoittaa ilmaisulla ”seurataan syksyllä arktikaa Puutossalmella”. Arktis viittaa Pohjoisnavalle ja siihen liittyviin ilmiöihin, kuten ilmastonmuutokseen, ilmakehän ja merien tilan muutoksiin. Puutossalmella tapahtuva ”arktisen seuranta” voi viitata siihen, että alueella tehdään tutkimuksia arktisen alueen tilasta tai että siellä seurataan erityisiä ilmiöitä, jotka liittyvät arktiseen alueeseen. Suosittelen konsultoimaan lähteitä, kuten paikallista tutkimuslaitosta tai ympäristöjärjestöä saadaksesi lisätietoja.
Usein linnut ovat Puutossalmellakin kaukana. Miten ne näkisi paremmin?
Jos haluat nähdä lintuja paremmin Puutossalmella, suosittelen seuraavia vinkkejä:
Valitse oikea aika: Monet lintulajit ovat aktiivisimpia aamulla tai iltapäivällä.
Vältä äänekästä toimintaa: Linnut voivat pelätä ihmistä ja lähteä pois alueelta, jos heidän rauhaansa häiritään.
Käytä binokulia: Binokuli auttaa sinua näkemään linnut tarkemmin ja ilman, että niiden läsnäolo häiritään.
Etsi rauhallisia alueita: Linnut viihtyvät rauhallisilla alueilla, joten etsi paikkoja, joissa on vähän ihmis- ja auto-liikennettä.
Opettele lintujen äänet: Lintujen äänet voivat auttaa sinua löytämään niitä, sillä usein ne kuuluvat ennen kuin ne nähdään.
Nämä vinkit voivat auttaa sinua näkemään linnut Puutossalmalla paremmin. Muistathan kuitenkin aina kunnioittaa luontoa ja sen eläimiä ja noudattaa luontoon liittyviä sääntöjä ja ohjeita.
Minkälainen on hyvä ”binokuli”? Tarkoitatko kiikareita vai kaukoputkea?
Binokuli tarkoittaa yleisesti kaksilinssistä optista välineistöä, joka on suunniteltu kaksinkertaistamaan näkemäsi kohteen koon ja tuomaan sitä lähemmäs. Tämä voi olla joko kiikari tai kaukoputki.
Kiikari on hyvä valinta lintujen tarkkailuun, sillä se on helppokäyttöinen ja sen avulla voit seurata liikkuvia lintuja helposti. Kaukoputki taas on hyvä valinta, jos haluat tarkastella lintuja tarkasti ja tarkastella niiden yksityiskohtia, esimerkiksi niiden väritystä ja muotoa.
Valitessasi binokulia lintujen tarkkailuun, kannattaa huomioida seuraavat asiat:
Optiikan laatu: Tärkeintä on, että optiikka on laadukas ja että se tuottaa selkeän ja terävän kuvan.
Zoomaustoiminto: Hyvä binokuli tarjoaa säädettävän zoomauksen, jotta voit muuttaa näkemäsi kohteen kokoa haluamasi verran.
Koko ja paino: Lintujen tarkkailu vaatii usein liikkumista, joten binokulin tulisi olla riittävän kevyt ja kätevä kannettavaksi mukana.
Nämä ovat tärkeitä huomioita valitessasi binokulia lintujen tarkkailuun Puutossalmalla tai muualla.
Kiitos! Näillä mennään
Ilolla! Olen täällä auttamassa sinua, jos tarvitset lisää tietoa tai apua.
Menneenä viikonloppuna vietettiin BirdLife Suomen järjestämää Pihabongausta jo 18. kerran. Alustavissa tuloksissa oli maanantai-iltaan mennessä ilmoitettu havaintoja yli 13 000 pihalta, mukana liki 20 000 osallistujaa.
Tuloksista nousee jälleen surullisesti esille metsätiaisten ahdinko. Kuusitiaisia ja hömötiaisia havaittiin vähemmän kuin kertaakaan aiemmin. Töyhtötiaiset tekivät toiseksi pahimman pohjanoteerauksensa. Heikon marjatilanteen vuoksi räkättirastaita ja tilhiä havaittiin erittäin vähän. Myös urpiaisia oli todella niukasti. Punatulkkuja ja teeriä oli runsaasti, samoin tikkoja, joista käpy- ja harmaapäätikat tekivät uudet ennätyksensä. Valkoselkätikka ja palokärki ylsivät myös lähelle ennätyksiään. Runsaimmat lajit olivat talitiainen, keltasirkku ja sinitiainen, yleisimmät talitiainen, sinitiainen ja harakka.
Pohjois-Savosta mukana tapahtumassa oli kirjoitushetkellä yli 600 pihaa ja liki 900 osallistujaa. Pohjois-Savon tulokset menivät lähes yksiin valtakunnallisen tuloslistan kanssa, eli yleisimmät lajit olivat talitiainen (yli 5 000 yksilöä), keltasirkku (liki 5 000 yksilöä) ja sinitiainen (liki 3 000 yksilöä). Runsaimmat eli useimmilla pihoilla havaitut lajit olivat talitiainen (liki 600 pihaa), sinitiainen (yli 500 pihaa) ja käpytikka (liki 400 pihaa).
Tuloksia voi ilmoittaa perjantaihin 3.2. saakka osoitteessa www.pihabongaus.fi. Kiitokset kaikille osallistuneille! Alla olevasta linkistä löydät Pihabongauksen päivittyvän tulossivun, sekä lajikohtaiset trendit.
