Siilinjoki ja Pöljänjoki

Kunnassa on niukasti pakkastalvina sulana pysyviä koskialueita ja nekin ovat kapeita, enemmän purotyyppisiä virtavesipaikkoja.

Siilinjoki virtaa 1,5 km pitkänä kapeana norona Siilinjärven kirkonkylän läpi Pieni-Sulkavasta Siilinlahteen. Uoma pysyy avoimena alkutalven, mutta jäätyy yleensä umpeen keskitalven pakkasissa. Jokiuoman näkee useista paikoista uoman varren pikkuteiltä ja jalkautumalla jokipätkän voi kompata läpikotaisin. Joen suistoa voi tarkkailla Joentauksessa.

Pöljänjoki, joka alkaa Pöljänjärven kaakkoisnurkasta ja laskee pari kilometriä kaakompana Sulkavanjärveen, pysyy sulana vähintään alkutalven, lauhempina talvina lähes koko pituudeltaan läpi talven. Joen niskasulan näkee Pöljän koulun kohdalta länteen lähtevän Ollikkalantien sillalta. Joen parhaat kohdat ovat Saitalammen ja Pöljänmyllyn välillä, joiden sulat voi tarkistaa kätevimmin paikoista, joissa vt 5 ylittää joen ja Varpaisjärventie ylittää joen. Saitalampi pysyy osittain sulana varsin pitkään ja lammen voi nähdä parhaiten kävelemällä vt:n 5 sillan kohdalta 100 m länteen ja nousemalla lampeen rajautuvalle junaradan penkalle.

Em. kohteiden talvisia vakiovieraita ovat koskikarat. Silloin tällöin puroilla yrittävät talvehtimista yksittäiset sinisorsat. Siilinjoessa talvikautena tavattuja harvinaisuuksia ovat olleet pikku-uikku, tavi, telkkä, nokikana ja liejukana. Keväällä joella on tavattu mm. kuningaskalastaja. Pöljänjoen talvista rariantia ovat mm. harmaahaikara ja jalohaikara.

Nokisenkoski ja Vaajasalmi

Nokisenkoski sijaitsee Niiniveden ja Miekkaveden välissä Tyyrinvirrasta vajaa 10 km pohjoiseen. Kosken yli menee tien 545 silta. Nokisella ja sen läheisessä Vaajasalmessa (Tervoon menevän tien 5460 varressa) on talvisaikaan tavattu koskikarojen lisäksi vesilintuja, mm. kuikka ja merimetso. Keväällä etenkin Vaajasalmessa nähdään muuttomatkalla lepäileviä laulujoutsenia, kuikkia ja telkkiä.

Saman tien varrelta voi kevätsulia tarkastella myös Putaansalmen ja Säynätsalmen siltojen tuntumasta. Viime mainitussa paikassa on myös grillikatos.

Jukka Portimojärvi – Nokisenkoski,Rautalampi 5.12.2021

Patalahti ja Patajärvi

Patalahti; Panoraama länsipuolen tornista 7.7.2013; Kuva: Petteri Ovaskainen
Tero Pelkonen – Maaninka, patalahti Panoraama 17.7.2016

Alueella on 3 lintutornia:
Ajo-ohje: Ajetaan kantatietä 77 (Siilinjärvi–Viitasaari). Torni on Maaningan kuohuvalta Viannankoskelta 500 m jälkeen tien pohjoispuolella. Lintutorni-viitan kohdalla on p-paikka.
Itäpuolella kunnostettu Vanha torni, kävelymatkaa n. 400 m
Itäpuolen uusi torni, kävelymatkaa n. 1 km (ohi vanhan tornin)
Länsipuolen hulppea ja korkea torni, kävelymatkaa n. 1 km.

Kaarina Heiskanen – Maaninka, Patalahti 15.4.2018
Kaarina Heiskanen – Maaninka Patalahti 5.5.2016

Patalahden Natura / IBA-alue on laaja ruovikkoinen järvenlahti, jota on kunnostettu veden pinnan nostolla ja ruoppaamalla.
Patalahden ympäri kulkee n. 5 km pitkä polku, jonka silloilta voi myös havainnoida linnustoa.
Parhaat havainnot: viiksitimali (n. 15 loka-marraskuussa 1999), jalohaikara, arosuohaukka harmaasorsa
Lajistoon kuuluvat mm. kaulushaikara, harmaasorsa, rusko- ja sinisuohaukka, suopöllö, laulujoutsen, kurki ja sorsalinnut. Muuttoaikaan alueella levähtää kahlaajia. Kesällä Patalahdella voi kuulla luhtahuitin ja jopa luhtakanan ja rytikerttusen.

Lahden N-puolelta Patajärven ja Patalahden välitse kulkevalta tieltä voi katsella yläpuolista Patajärveä. Tielle näkyvän puron suulle aukeaa aikaisin keväällä sulapaikka, joka houkuttelee näyttävän valikoiman vesilintuja ja kahlaajia, jopa kaulushaikara on usein näkysällä. Patajärven rantamilta löytyy myös tulvapeltoja, joilla levähtää keväisin mm. hanhia ja kurkia

Patajärvi 18.4.2012; Kuva: Tero Pelkonen
Tero Pelkonen – Kuopio, Maaninka, Patalahti 21.6.2018

Talaskangas

Vieremän tunnetuin luontokohde on metsien suojelutaistot Suomessa käynnistänyt Talaskangas. Pitkälle entisen Vuolijoen kunnan, nykyisen Kajaanin kaupungin puolelle Kainuuseen (Sopenmäkeen) jatkuva erämaa on luonnonsuojelualuetta.

Talaskankaalle löytää kulkemalla Karankamäen kylältä pohjoiskoilliseen lähtevää Talaskankaantietä. Talaskankaalle on viitoitus ja sieltä löytyy luontopolku opastetauluineen. Toinen mahdollisuus on tulla alueelle Oulun läänin puolelta hieman lääninrajan pohjoispuolella kulkevaa Vihotintietä.

Talaskankaan metsien ja soiden pesimälajistoon kuuluvat mm. metso, palokärki, pohjantikka, kuukkeli, suopöllö ja lapinpöllö. Alueella pesivät myös liro, valkovilklo, tilhi, niittykirvinen, pikku- ja isokäpylintu.

Kohteeseen liittyy Sonkajärven puolella rajaa oleva Sukevan yhteismetsän rauhoittama Joutensuon soidensuojelualue, jolla pesivät mm. kapustarinta ja pikkukuovi.

Lisätietoa Talaskankaan luonnonsuojelualueesta löytyy täältä:

Vieremä; Talaskangas; Kuva: Timo Hämäläinen

Konnekoski

Konnekoski on Hankaveden ja Konneveden välissä. Se sijaitsee kirkonkylästä noin 10 km länteen ja on merkitty nimellään kartalle.
Konnekoskella tavataan silloin tällöin talvehtivia vesilintuja, mutta parhaimmillaan se on keväällä kuikkineen ja härkälintuineen. Rannoilla on komeaa metsää, jossa voi tavata vaikkapa palokärjen.