Käpylinnut pesivät jo helmi-maaliskuussa, silloin kun niiden pääravintoa eli havupuiden siemeniä on tarjolla. Tästä syystä niiden määrät vaihtelevat vuosittain huomattavasti. Hyvinä käpyvuosina niitä kuulee ja näkee vaikkapa hiihtolenkeillä jatkuvasti. Havupuusiementen katovuosina niiden ääniä ei metsissä kuulu, kun ne ovat vaeltaneet etsimään ravintoa muualta.
Tähän diagrammiin on laskettu Kuikan alueelta Tiiraan ilmoitettujen pikkukäpylintujen yksilömäärien summat tammi-helmikuulta 2010-2022. Kuvaajasta puuttuu vuosi 2016, jolloin ei ole ilmoitettu yhtään havaintoa.
Lajit ja niiden tunnistaminen
Suomessa voi tavata kolme käpylintulajia: pikkukäpylintu, isokäpylintu ja kirjosiipikäpylintu. Harvinaisin ja helpoimmin valkeista siipijuovistaan tunnistettava on kirjosiipikäpylintu.
Yhteinen tuntomerkki on käpylintujen ristinokka.
Isokäpylintu on hiukan suurempi kuin pikkukäpylintu ja sen pää on suhteessa isompi ja niska paksumpi. Näitä tuntomerkkejä on maastossa varsin vaikea hahmottaa, kun lajeja harvoin näkee yhtä aikaa.
Isokäpylintu käyttää ravinnokseen männyn siemeniä ja siksi sitä tavataan pikkukäpylintua enemmän mäntyvaltaisissa metsissä silloin, kun männyllä on hyvä siemenvuosi. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään pätevä tuntomerkki, koska vaelluksilla sitä voi tavata myös kuusimetsissä – Samoin kuin pikkukäpylintuja myös männyissä.
Nokka
Jos puussa rauhassa ruokailevia käpylintuja pääsee tarkkailemaan kunnolla tai ottamaan niistä kuvan, voi tarkkaan katsoa nokan kokoa ja muotoa: tutkailla ylä- ja alanokan keskinäisiä suhteita, niiden kaarevuutta ja vertailla nokan pituuden ja paksuuden suhteita.
Pikkukäpylintu
- Nokka on hennompi
- Nokan pituus on suurempi kuin korkeus
- Ylänokan harja kaartuu loivemmin alaspäin
- Alanokka on hennompi kuin ylänokka
- Alanokassa ei ole kovin selvää S- muotoa ja pullistumaa
Isokäpylintu
- Nokka on vahvempi
- Nokka on yhtä korkea kuin pitkä
- Ylänokan harja kaartuu jyrkemmin
- Ylä- ja alanokka ovat melko samankokoiset
- Alanokassa on S- muoto ja keskellä on pullistuma
- Nokan yleisilme on “papukaijamainen”
Tästä piirroksesta ja vaihtokuvista voit näitä eroja syynäillä.
Äänet
Käpylintujen tunnistaminen niiden äänten perusteella on haasteellista. Muista erottuvin on kirjosiipikäpylintu, mutta iso- ja pikkukäpylinnun tunnistaminen pelkän äänen perusteella vaatii kokemusta ja harjaantunutta korvaa.
Siksikin käpylintuhavainnoksi voi Tiiraan aivan hyvin kirjata “Käpylintulaji”, jos selvää näköhavaintoa ei ole ja lajimääritys ei ole äänenkään perusteella varma.
Lintukirjassa pikkukäpylinnun kutsuääntä luonnehditaan voimakkaaksi, metalliseksi ja sointuvaksi (glipp…glipp-glipp-glipp)
Isokäpylinnun ääni on sen mukaan syvempi ja kovempi, kaikuvampi (typp-typp-typp)
Näitä eroja voi näistä näytteistä kuulostella:
