Olemme tänäkin vuonna päättäneet järjestää oman (T)ornien Taeston. Tapahtuma pidetään 7.5. lauantaina, joka on myös samalla valtakunnallisen tapahtuman päivä.
Kisa-aika on kahdeksan tuntia klo 5-13 välillä. Kisa-alueena toimii torni tai jokin muu joukkueen valitsema tarkkailupaikka sekä sitä ympäröivä alue 100 metrin säteeltä. Vähintään kahden joukkueen jäsenistä on havaittava ja tunnistettava laji. Houkuttimia ei saa käyttää. Joukkueiden kokoa tai koostumusta ei ole (korona)rajattu, kunhan joukkueessa on vähintään kaksi jäsentä. Kaikki havaitut lajit kirjataan ylös ja eniten lajeja ruksannut joukkue saa ikuista mainetta ja kunniaa. Ilmoittautumiset ottaa vastaan Mustamon Else: else.mustamo@gmail.com
Aloitamme uuden Kuikan Kaiku nimisen Teams-tapahtumasarjan. Järjestämme kerran kuussa Teams-kohtaamisia erilaisista lintuaiheista. Tapahtuma järjestetään kuukauden viimeisen täyden viikon keskiviikkona kello 18 alkaen. Ensin on lyhyt alustus aiheesta ja sen jälkeen vapaata keskustelua aiheesta ja vastauksia kysymyksiin. Linkki istuntoon jaetaan kotisivujen, Kuikkalistan ja Facebookin kautta. Tapahtumat on tarkoitettu kaikille kiinnostuneille, ei tarvitse olla Lintuyhdistys Kuikka ry:n jäsen. Voit myös ehdottaa aiheita sähköpostilla hallitus@lintuyhdistyskuikka.net.
Kuikan Kaiku – Tavoitteena 100 lintulajia keskiviikkona 27.4.2022 klo 18-19
Ensimmäisenä aiheena on 100 lintulajia -haaste ja vinkkejä tavoitteen saavuttamiseen. Tervetuloa mukaan!
Matti Hakkarainen – Tunturikiuru 20.4.2022 Maaninka
Lämpöaalto hyökyi halki Suomen, ja Maaningallakin vähennettiin villahousuja lämpötilan kavutessa jopa plus viidentoista yläpuolelle, ilman samalla seisoessa lähes täysin tyynessä kelissä. Peltojen paksut hanget ohenivat suhisten. Liki koko Suomen kattanut, pitkälle kevääseen jatkunut lumitalvi sai aikaan sen, että rannikolle ehti pakkaantua runsaasti lumien sulamista odottelevia muuttolintuja. Nyt tuo massa alkoi pikkuhiljaa purkautua myös Pohjois-Savoon, jonka ainoat sulamaat ainakin Maaningan seutuvilla löytyivät lähinnä tienpientareilta. Nyt nuo tienpientareet suorastaan kuhisivat muuttajia, kuten kiuruja, räkättirastaita, töyhtöhyyppiä, kuoveja ja metsähanhia. Oli mitä mainioin hetki startata koko perheen linturetkelle.
Pienten lasten pakkaaminen kyytiin ottaa aikansa, siis sen verran, että usko meinasi loppua jo ennen kynnyksen yli pääsemistä. Lopulta pääsimme matkaan noin lounasajan hujakoilla ja suuntasimme Siilinjärven Keskimmäiselle. Sieltä ei jäänyt ihmeemmin kerrottavaa, ja niinpä körryyttelimme viereiselle Maaningan Lapinjärvelle. Vesajoella päivää paistatteli mm. matsähanhia, laulujoutsenia ja töyhtöhyyppiä, Hakkiolla paljon lisää jos jonkinmoista. Etenimme nämä kohteet kuitenkin varsin vauhdilla, sillä vielä somasti nukkuva takapenkki saattaisi hetkenä minä hyvänsä herätä nälkäkuoroon. Ajelimme pääkohteeseemme Patajärvelle, jossa hiekkatietä ympäröivillä lätäköillä kävi suoranainen kuhina. Oli taivaanvuohia, punajalkaviklo, kiuruja, räkättirastaita… Patajärven sulalla oli metsä- ja tundrahanhia, yksinäinen kanadanhanhi, sinisorsia, telkkiä, haapanoita, taveja, uivelo… Ympärillämme pelloilla oli kymmenittäin kiuruja, rastaita, töyhtöhyyppiä, lokkeja, muutamia metsävikloja, pulmusia, taivaanvuohia… Vaikka iltapäivään kallistuva aurinko paahtoi, soi ympärillä lintujen leikki. Retkieväät upposivat joka nokkaan, eikä ketään paleltanut. Että tämä osaa olla mukava laji harrastaa!
Matti Hakkarainen – Taigametsähanhi 20.4.2022 Maaninka
Matti Hakkarainen – Töyhtöhyyppä 20.4.2022 Maaninka
Matti Hakkarainen – Kiuru 20.4.2022 Maaninka
Matti Hakkarainen – Kiuru lennossa 20.4.2022 Maaninka
Matti Hakkarainen – Metsäviklo 20.4.2022 Maaninka
Matti Hakkarainen – Punajalkaviklo 20.4.2022 Maaninka
Lopulta oli aika jatkaa matkaa, ja päätimme piipahtaa Patamäentiellä. Kuvittelimme jo erehtyneemme pelkälle bensantuhlauslenkille, kun silmiimme tarttui taivaalla kaarteleva tumma petolintu (ruskosuohaukka). Pysähdyimme ottamaan linnusta kuvaa, kun Matin huomio kiinnittyi auton vierellä taapertavaan lintuun. Tunturikiuru! Lintu viihtyi kauniisti kuvattavana, lumivaipassa kyyröttävä peltoaukea ei houkutellut poistumaan tienposken lämpöiseltä, herkkuja tarjoavalta multakaistaleelta. Lintuharrastus on suunnitelmallista, se on säiden ja päivämäärien ohjaamaa, ja siltikin, se on vain sattumaa, se on onnea tai onnenpuutetta. Nyt sattuma oli puolellamme.
Matti Hakkarainen – Tunturikiuru 20.4.2022 Maaninka
Matti Hakkarainen – Meriharakka 20.4.2022 Maaninka
Matti Hakkarainen – Uuttukyyhky 20.4.2022 Maaninka
Kotimatkalla poikkesimme Mustavirralla ja Tavinsalmella, sieltä jäivät päänuppiemme ja kameran muistikorteille jäljet kahdesta meriharakasta. Viimeinen kurvaus ennen kotia kaartoi Lapinjärveltä Keskimmäiselle, Välitien suoralla kuvattavaksi osui jo ”aamulla” vilaukselta nähty uuttukyyhky. Ankarasti paistavan auringon valo ja hankien silmiä kirvelevä hohde ottivat veronsa, oli ihana päästä kodin varjoon. Alkuillasta valo taipui, lopulta vaipui ja antoi varjoille tilaa kasvaa. Kaikki ympärillä pehmeni ja muuttui linnunmaidoksi. Pölyisen hiekkatien hektisyys haipui silkaksi muistoksi, jonka kirkkaimmaksi kohokohdaksi jäi kruunupäinen tunturikiuru.
Sanna Hakkarainen
Ps. Siitä tuurista puheenollen… Ehkä ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa elämässäni, näin virtavästäräkin ennen tavan västäräkkiä.
Mukaan maastoretkelle pääsi lauantaiaamuna kaikkiaan 11 kurssilaista. Sää suosi retkeämme, oli puolipilvistä, tuuli kävi etelästä ja lumikuuro tuli vasta kun olimme kahvilla retken päätteeksi.
Pirtinvirran rannalla kävimme ensi katsomassa sorsat ja telkkäparin. Sorsista löytyi myös yksi värimuunnos muistutukseksi siitä, että tuttuja lintujakin kannattaa katsoa poikkeamien havaitsemiseksi.
Jaana Ylönen – Sinisorsa 9.4.2022 Varkaus
Itsenäisyyden puistossa saimme havainnot variksesta, naakasta ja kesykyyhkystä. Samoin talitiainen ja viherpeippo näyttäytyivät.
Ämmäkosken rannalta kuuntelimme ensin peipon ja mustarastaan laulunäytteet. Sinitiaisen ja vihervarpusen laulu kuului ruokintapaikan liepeillä ja käypytikkapari kierteli lähipuissa. Ämmänkosken kiviltä poimimme kiikareihin kaksi koskikaraa.
Jaana Ylönen – Koskikara 9.4.2022 Varkaus
Ja ensimmäisen sillan ylitettyämme äkkäsimme pikkutikan roikkumassa haavan oksan kärjessä.
Jaana Ylönen – Pikkutikka 9.4.2022 Varkaus
Kämärin puolen mäntyjen latvoista kuului korkeaa piipitystä ja aikamme latvuksia tiirattuamme näimme kaksi hippiäistä.
Kämärin kierroksella näimme 8 muuttavaa töyhtöhyyppää. Palatessamme kohti taukopaikkaa retkeläisten jono venyi ja viimeisenä saapuneet onnistuivat havaitsemaan pohjantikan. Harmittavasti tämä ei pysynyt näkyvissä niin kauan että kaikki olisivat sen nähneet. Onneksi Jaana sai siitä kuitenkin kuvan. Kaikkiaan havainto saatiin 19 lajista.
Jaana Ylönen – Pohjantikka 9.4.2022 Varkaus
Retken kruunasi tietenkin eväät ja nokipannukahvit!
Kiitos kaikille mukana olleille ja Jaanalle kiitos kuvista.
Yksinäinen teerikoiras uhitteli välillä myös metsäjäniksille Kuva: Eelis Rissanen
Maailmantilanne on puhuttanut tavallista enemmän viimeisen kahden vuoden ajan. Ensin seurattiin koronapandemiaa ja uutisointia siitä. Helmikuussa tilanne muuttui yhdessä yössä ja nyt uutisten pääotsikoissa on ollut Ukrainan sota ja sen aiheuttamat kärsimykset ja raakuudet. Tällaisessa tilanteessa me uppoudumme helposti seuraamaan uutisia. Näihin hetkiin ja tilanteisiin tarvitaan myös muuta ajateltavaa.
Lintuja voi harrastaa läpi vuoden, mutta silti kevät on yksi lintuharrastajan parhaimpia vuodenaikoja. Kävin tänään retkellä Maaningan perinteisillä kohteilla Lapinjärvien ympäristössä ja Mustavirran ympäristössä. Vaikka pelloilla onkin vielä reilusti lunta, harvoilla pälvillä sekä sulilla vesialueilla oli mukavasti nähtävää. Töyhtöhyyppiä ja kuovia oli useita hyvän kokoisia parvia. Hanhiakin näkyi monin paikoin. Rastaita ja pienempiä lintuja oli vielä vähän.
Lintujen lisäksi näkyy luonnossa kaikkea muutakin. Pieni-Lapinjärven jäällä kulkenutta kettua oli myös mielenkiintoista seurata. Lintuharrastajiakin oli mukavasti liikkeellä. Itselleni lintuharrastuksessa on tärkeää myös toisten harrastajien kohtaaminen, on mukava vaihtaa kokemuksia havaituista linnuista ja monista muistakin asioista.
Retkipäivän jälkeen jää aina pohtimaan mikä oli päivän mielenjäävin havainto. Pienen pohdinnan jälkeen tämän päivän mielenkiintoisin ja sykähdyttävin havainto oli heti aamusta peltoalueella soidintanut yksinäinen teeri, joka omien lajitovereiden puuttuessa uhitteli välillä metsäjäniksille. Pellon reunan lähipuissa oli toki ruokailemassa muutamia naarasteeriä. Itselleni linturetket ovat tärkeä voimavara, joiden ansiosta jaksaa arjessa. Retkeillään ja nautitaan keväästä, sitä me tarvitsemme kaikki!
