Sonkajärven linnusta on myös valokuva. Ensihavainto: 19.–23.5.1963 3 p Riistavesi Keskimmäinen
Läpimuuttajana sitä saattaa siis tavata yksittäisenä myös Kuikan alueella. Tässä apua tunnistamiseen ja vertailua tundrahanheen.
Kiljuhanhella on silmän ympärillä selkeä, kirkkaankeltainen rengas, joka puuttuu tundrahanhelta. Varsinkin nuorella linnulla rengasta ei ole aina helppo erottaa.
Kiljuhanhen vaaleanpunainen nokka on pieni ja muodoltaan kolmiomainen. Tundrahanhen nokka on tukevampi ja suurempi.
Molemmilla on aikuisilla linnuilla valkoinen laikku otsassa. Kiljuhanhella tämä laikku ulottuu usein ylemmäs päälaelle, silmien tason yläpuolelle, kun taas tundrahanhella se rajoittuu alemmaksi. Nuorella kiljuhanhella laikku ei ulotu niin selvästi otsan yli. Vastaavasti joskus tundrahanhen laikku voi ulottua ylemmäs päälaen suuntaan.
Kiljuhanhi on pienempi, muodoltaan pyöreämpi, lyhytkaulainen sekä tummempi kuin muut harmaahanhet. Tundrahanhi on rotevampi. Nämä erot näkyvät myös lennossa.
Kiljuhanhen siivet ovat kapeat ja pitkät suhteessa ruumiiseen ja tämän näkyy myös lennossa. Seisovalla linnulla siipien kärjet ulottuvat pyrstön yli.
Kiljuhanhella vatsan tummat vatsajuovat ovat ”suttuisampia” ja eivät erotu selkeärajaisina niin hyvin kuin tundrahanhella.
Kiljuhanhen ääni on nimensä mukaisesti korkeampi ja siinä erottuu kimeämpiä ”kiljaisuja” verrattuna tundrahanhen ääneen, joka on matalaa kalkatusta.
Kiljuhanhi; Sonkajärvi, Saukkosuo; 24.5.2014: Kuva: Tarmo HuttunenTundrahanhi ja kiljuhanhi; puuväripiirros; Aarne Hagman
Kuvia muualta
Kiljuhanhia; Siikajoki, Karinkanta; 11.5.2014; kuva: Pekka MajuriKiljuhanhia; Siikajoki; Karinkanta; 11.5.2024; kuva: Jarmo Yliluoma
Metsähanhet on uudessa AviListissa jaettu kahdeksi lajiksi taigametsähanhi ja tundrametsähanhi. Tundrametsähanhi ja lyhytnokkahanhi muistuttavat jossain määrin toisiaan.
On jonkin verran pienempi ja rakenteeltaan kompaktimpi kuin taigametsähanhi. Kokoero tundrametsähanheen ei ole niin selvä, ja on otettava huomioon myös yksilöiden väliset kokoerot.
Jalat ovat väriltään vaaleanpunaiset, metsähanhella oranssit.
Pää on pyöreämallinen ja kaula melko lyhyt.
Nokka on kevytrakenteinen, kärkiosastaan hento ja vaikuttaa usein alas kaarevalta. Siinä on enemmän tai vähemmän punaista väriä.
Pää ja kaulan yläosa erottuvat tummempina muusta ruumiista.
Selkä on vaalean siniharmaa. Tämä ja vaalea siiven yläpinta erottuvat hyvin myös lennossa.
Muun ruumiin väri on harmaanruskea ja sen tummin kohta on reisilaikku.
Pyrstön valkea kärkivyö on leveämpi kuin metsähanhella ja se erottuu etenkin lennossa.
Kuvia
Ilkka Markkanen – Lyhytnokkahanhi ja taigametsähanhi 13.10.2018 Tavinsalmi, MaaninkaLyhytnokkahanhi ja Taigametsähanhi 23.4.2019 Maaninka, Kuopio; kuva: Ilkka MarkkanenLyhytnokkahanhi ja taigametsähanhia; 11.4.2017 Maaninka; Kuva: Tero PelkonenLyhytnokkahanhi 22.4.2022; Maaninka; kuva: Matti HakkarainenLyhytnokkahanhi; Sukeva 2017; kuva: Tarmo HuttunenViisi lyhytnokkahanhea metsähanhien ja valkoposkihanhien seurassa 24.9.2023 Maaninka; kuva: Matti HakkarainenKaksi lyhynokkahanhea ja tundrahanhi; 10.5.2022; Maaninka; Kuva: Kaarina Heiskanen
Lyhytnokkahanhen ja tundrametsähanhen vertailua
Lyhytnokkahanhi on hieman pienempi ja sirorakenteisempi kuin tundrametsähanhi – Ero ei ole aina mitenkään selvä.
Lyhytnokkahanhen pää on pienempi ja pyöreämpi, ja sen lyhyt kaula on usein solakampi kuin tundrametsähanhella.
Lyhytnokkahanhen nokassa on punaista. Tundrametsähanhella on nokassa oranssia väriä ja sen nokka on paksumpi, tukevampi kuin lyhytnokkahanhella.
Lyhytnokkahanhen pää ja kaulan yläosa erottuvat tummempina muusta ruumiista samaan tapaan kuin tundrametsähanhella
Lyhytnokkahanhen selkä on vaaleampi kuin tundrametsähanhella
Lyhytnokkahanhen jalat ovat vaaleanpunaiset, tundrametsähanhella oranssit.
Kuvia
lyhytnokkahanhi ja tundrametsähanhi; Kuopio; Jänneniemi; 24.5.2022: kuva: Markku UkkonenKolme tundrametsähanhea ja kaksi lyhytnokkahanhea (vaaleaselkäiset); Siilinjärvi; Aappola 9.5.2020; kuva: Markku Ukkonen
Metsähanhi jaetaan uuden kansainvälisen AviList-lajiluettelon mukaisesti kahdeksi eri lajiksi: taigametsähanhi (Anser fabalis) ja tundrametsähanhi (Anser serrirostris). Suomessa tavataan näistä erityisesti taigametsähanhea, joka pesii Keski-Suomen pohjoispuolisilla alueilla, pääosin Metsä-Lapin vetisillä aapasoilla. Muuttoaikoina nähdään myös tundrametsähanhea, joka pesii Venäjän pohjoisilla tundra-alueilla.
Historiallisissa havainnoissa vanhoista ”metsähanhi”-merkinnöistä ei voi varmuudella sanoa kumpaa lajia ne koskevat, ellei havainto ole tarkasti dokumentoitu.
Lajien erottaminen
Määritettäessä pitää muistaa, että vain tyypilliset yksilöt lienee varmuudella määritettävissä, sillä päällekkäisyyttä esiintyy mm. nokan muodossa ja värityksessä sekä höyhenpuvunkin värityksessä. Risteymiäkin saattaa olla. Lajien erottaminen kuvistakin on joskus haasteellista, kuten kuvateksteistä näkyy.
Huomio: Tundrametsähanhi ja lyhytnokkahanhi muistuttavat aika paljon toisiaan. Siitä tässä artikkelissa:
Tärkeimmät erot taigametsähanhen ja tundrametsähanhen välillä ovat rakenteessa ja nokan muodossa ja sen värityksessä:
Taigametsähanhi on kookkaampi, sen kaula on pidempi ja solakampi, ja sen jalat ovat lyhyemmät kuin tundrametsähanhella. Tundrametsähanhi on pienempi ja kompaktimpi.
Tundrametsähanhen pää on tummempi kuin kaula.
Tundrametsähanhen pää on pyöreämpi ja korkeaotsaisempi. Taigametsähanhen pään profiili on kiilamainen
Taigametsähanhen nokka on kapea ja pitkä ja siinä on enemmän oranssia väriä. Värin määrässä on vaihtelua.
Tundrametsähanhella on lyhyempi, paksumpi, hiukan alaspäin pullottava nokka ja siinä on vähemmän oranssia väriä ikään kuin renkaana.
Tundrametsähanhen nokassa on havaittavissa lähempää katsottaessa eräänlainen ”irvistys”. Sellaista ei taigametsähanhella niin selvästi näy.
Lähteissä perusteellisemmin:
Vanhemmissa lähteissä näitä käsitellään vielä alalajeina.
Taigametsähanhi ja tundrametsähanhi; puuväripiirros; Aarne Hagman
Kuvia
Tundrametsähanhia, alimmaisessa linnussa jonkin verran lyhytnokkahanhen piirteitä; Siilinjärvi, Toivalan notko 13.10.2010; Kuva: Ilkka MarkkanenKaksi ylintä tundrametsähanhia; Kolmea alimpaa ei pysty tarkemmin varmasti määrittämään. Siilinjärvi, Toivalan notko 13.10.2010; Kuva: Ilkka MarkkanenKuvassa on keskellä merihanhi ja sen takana tundrahanhi; kolme vas. puoleisinta tundrametsähanhia, sitten taigametsähanhi; kuvaajaa kohti katsova ehkä tundrametsähanhi (ei varma määritys); tundrahanhen vas. ja oik. puolella olevia ei pysty kuvasta määrittämään; seuraava maahan päin katsova tundrametsähanhi; korpin alapuolella olevaa ei pysty kuvasta määrittämään; oikeanpuoleisin tundrametsähanhi. Maaninka, Tavinsalmi; 15.4.2025; Kuva: Kaarina HeiskanenEdessä kolme nuorta tundrametsähanhea ja takana yksi, jota ei kuvasta pysty varmasti lajilleen määrittämään; Nilsiä 22.9.2023; Kuva: Leena MeuronenTundrahanhia ja tundrametsähanhia; Riistavesi 3.5.2015; Kuva: Ilkka MarkkanenTaigametsähanhia; Siilinjärvi 21.4.2023; Kuva: Kaarina HeiskanenTaigametsähanhia; Maaninka, Lapinjärvet 24.4.2024; Kuva: Ilkka Markkanen
Marraskuu alkoi häkellyttävän lämpöisissä tunnelmissa, kun esimerkiksi Kuopiossa mittari näytti peräti +11 astetta. Lämpö löyhäytti Suomeen mukavasti harvinaisuuksia, joista lopulta osansa sai myös Pohjois-Savo. Lauantaina 7.11.Tarmo Huttunen onnistui ikuistamaan kuvasarjan Pohjois-Savon mahdollisesti ensimmäisestä ja Suomen kuudennesta pikkukiurusta (Calandrella rufescens) Iisalmen Itikan pelloilla. Lintuharrastajien iloksi lintu jäi paikalle, ja moni kävikin naatiskelemassa aurinkoisesta sunnuntaipäivästä Itikan peltojen kupeessa. Mikäs sen parempi tapa viettää isänpäivää! RK ei ole vielä käsitellyt havaintoa.
Tiedoksi päivitys: Rariteettikomitea on nyt määrittänyt tämän ”pikkukiurun” kaspianpikkukiuruksi (Alaudala heinei) havainnon uudessa käsittelyssään 14.–15.3.2026. Linkki tässä
Tarmo Huttunen – Pikkukiuru 7.11.2020 Iisalmi
Viimeisen kahden viikon aikana pähkinänakkeleita on ollut mukavasti liikkeellä useilla ruokinnoilla. Taviokuurnia on kulkenut tyhjiä pihlajoita ihmettelemässä. Mustalintujen, pilkkasiipien ja lapasotkien muutamien yksilöiden häntäjoukot levähtävät vesistöillä. Leudon kelin myötä viimeisin harmaahaikarahavainto on kirjattu 7.11. Muutama mustapääkerttu viipyilee ruokintoja hyödyntäen. Toisaalta talvesta vihjailevat virtavesien äärelle saapuneet ensimmäiset koskikarat.
Juha Koponen – Pähkinänakkeli 4.11.2020 Lapinlahti
Pikkukiurun lisäksi muita ajanjakson harvinaisuuksia ovat olleet vielä ARK:n hyväksymistä odottava viitatiaishavainto Nilsiästä sekä harjalintu Kaavilla.
Siilinjärven kansalaisopistossa pääsee tänä keväänä perehtymään lintuihin ja lintuharrastuksen saloihin. Kurssilla käydään läpi tavallisimpia lintujamme, niiden ääniä ja elintapoja. Lisäksi perehdytään mm. lintuharrastuksen välineisiin sekä Pohjois-Savon parhaimpiin linturetkikohteisiin. Ahmon koululla pidettävien teoriatuntien lisäksi kurssi sisältää kaksi kimppakyydein pidettävää maastoretkeä. Kurssi toteutetaan yhteistyössä Lintuyhdistys Kuikan kanssa.
Kurssin ajankohta on 18.3.-29.4.2026 klo 18-20. Retkiajankohdat sovitaan kurssin aikana. Huom! Ilmoittautumiset tulee olla tehtynä viimeistään 9.3.2026!
