Kesä alkaa olla pikku hiljaa taputeltu, syksy saapuu ja sehän tarkoittaa, että päästään Kuikan perinteisen SyysTaeston pariin. On siis aika pistää joukkue kasaan ja lähteä mukaan rennon letkeään taestopäevään la 20.9. Kisa-aika on neljä tuntia ja aloitus tapahtuu klo 7-9 välillä. Kisa-alueena toimii torni tai jokin muu joukkueen valitsema tarkkailupaikka sekä sitä ympäröivä alue 100 metrin säteeltä. Vähintään kahden joukkueen jäsenistä on havaittava ja tunnistettava laji. Houkuttimia ei saa käyttää. Joukkueiden kokoa tai koostumusta ei ole rajattu, kunhan joukkueessa on vähintään kaksi jäsentä. Kaikki havaitut lajit kirjataan ylös ja eniten lajeja ruksannut joukkue saa ikuista mainetta ja kunniaa.
Ilmoittautumiset sähköpostilla Sanna Hakkaraiselle osoitteeseen skuosma@gmail.com. Viestissä tulee ilmetä joukkueen nimen ja osallistujien lisäksi kisapaikka. Tulokset lähetetään heti kisan jälkeen Sannalle. Joukkueen ja kisapaikan nimen sekä lajimäärän lisäksi ilmoitetaan kaksi parasta lajia ja tarkka kisa-aika. Tulokset julkaistaan mahdollisimman pian kisan jälkeen.
Tervetuloa mukaan!
Ohessa Varkauden luonnonystävien muistelot viime vuoden kisasta, siinäpä hieman nostetta tämänkin vuotiseen kisahuumaan.
Rariteettikomitea käsitteli 16.8.2025 pidetyssä kokouksessaan havainnot 22.7.2025 Nilsiässä pyörähtäneestä välimerenhaukasta (löytäjä Leena Meuronen) sekä Sonkajärvellä 5.-10.7.2025 viihtyneestä arotaskusta (löytäjä Jorma Salo). Molemmat havainnot hyväksyttiin, näin ollen välimerenhaukasta (Falco eleonorae) tuli uusi laji Pohjois-Savolle. Arotasku (Oenanthe isabellina) on havaittu Pohjois-Savossa nyt kolme kertaa, aiemmat kerrat ovat vuosilta 2015 Iisalmessa ja 2016 Kuopiossa. Välimerenhaukan myötä lintulajeja on havaittu Pohjois-Savossa nyt yhteensä 334.
Minnan tarina on kerrottu satellittiseurannan alla.
Google Maps
Kartassa ei näy kaikkia kotkan liikkeitä, vaan illalla päivitetty yöpymispaikka ja suora reitti paikkojen välillä. Isompien paikkamerkkien kohdalla se on ollut pitempään. Tällöin sen silloinen tarkka paikka ei ole tarkoituksella kyseisessä kohdassa vaan vain sen seudulla. Tämä paikkamerkki siirtyy oikeaan paikkaan sitten, kun Minna on lentänyt paikalta muualle. Paikkaa laajemmat alueet on merkitty karttaan monikulmioina: Niiden sisässä ei ole päivittäisiä paikkamerkkejä.
Klikkaa karttaa suuremmaksi oikean yläkulman neliöstä. Sitä voi zomata ja liikutella. Kartan viereen, sen vasemmasta yläkulmasta tulevat tiedot eri päivistä. Näet päivämäärän ja mahdollisen kommentin myös niin, että klikkaat kartan paikanmerkkiä.
Näet Minnan eri aikoina, kun laitat päälle/pois vain jonkin ajankohdan karttatasot tai – tason. Ne ovat vasemmalla valikossa aikajärjestyksessä.
11.8.2020 huomasi paikallinen asukas Kasimir Nykter Kuopion Julkulan venesatamassa oudosti käyttäytyvän merikotkan. SEY:n vapaaehtoinen eläinsuojeluneuvoja Minna Pellinen pyydysti linnun ja vei sen Siilinjärvelle lintuhoitolaansa. Lintu oli huonokuntoinen ja sen alanokasta roikkui uistin, peruke ja 60 cm siimaa, jotka olivat vahingoittaneet alanokan pehmytosaa sekä kieltä. Seuraavana päivänä kotka tutkittiin Kuopion Omaeläinsairaalassa, jossa otetuista röntgenkuvista paljastui linnun vatsassa oleva koukku. Nokassa ollut uistin poistettiin ja lintu sai kipu- ja tulehduslääkityksen.
Minna Pellinen – Loukkaantunut merikotka
Hoitopaikassaan Siilinjärvellä kotkalle tarjottiin karvaista ruokaa, jotta vatsassa ollut koukku poistuisi. Ruoka maittoi linnulle hyvin ja sen paino nousi viikossa 3,2 kilosta 4,2 kiloon. 19.8. Siilinjärvellä eläinklinikka Karvaisessa Kaverissa otetussa röntgenkuvassa näkyi, että vatsan koukku oli poistunut. Samana päivänä linnusta otettiin mitat, DNA-näytteet ja se rengastettiin Pohjanmaan Merikotkat ry:n merikotkarengastaja Tapio Osalan toimesta, avustajana toimi Harri Laakkonen. Renkaan tunnukseksi tuli E27619/F64D. Osala arvioi linnun vammojen parantuneen ja sen kunnon olevan hyvä. Kyseessä oli kookas yli kuusivuotias pesimäkäinen naaras. Se nimettiin hoitajansa mukaan Minnaksi.
Lintu saavutti vapautusta vastaavan terveydentilan ja sille asennettiin satelliittilähetin. Näin saatiin harvinaislaatuinen tilaisuus seurata sukukypsän merikotkan liikkeitä. Aiemmin vastaavaa ei ole päästy tutkimaan, sillä aikuisen merikotkan kiinnisaaminen reviiriltään lähettimen asentamista varten on osoittautunut todella vaikeaksi. Nyt saatava tieto auttaa mm. aluesuunnittelussa niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla. Karttuvasta informaatiosta hyötyy myös merikotkien suojelu. Seurantatutkimus tehdään yhteistyössä Turun yliopiston professori Toni Laaksosen kanssa. Hän toimii merikotkien seurantaa Suomessa toteutettavan Sääksi-säätiön merikotkatyöryhmän tutkimusvastaavana. Koko projektista vastaa Pohjanmaan Merikotkat ry:n puheenjohtajaTapio Osala. Päärahoittajana toimii Pohjois-Savon Luonnonsuojelupiiri, lisäksi rahoitukseen osallistuu Lintuyhdistys Kuikka.
Olli-Pekka Karlin – Minna Pellinen ja Minna-kotkan vapautus 28.8.2020
28.8. lähettimen kotkalle asensi merikotkarengastaja Olli-Pekka Karlin Rovanniemeltä. Kotka vapautettiin Juurusvedellä ja siellä se viipyi ensimmäiset päivänsä, kunnes suuntasi Konneveden suuntaan. Seuraavana päivänä Minna olikin jo 270 km päässä Satakunnan Sääksjärvellä, lähellä Poria. Sieltä matka jatkui…
Kaarina Heiskanen – Haarapääskyn poikaset 11.7.2025 Maaninka
Olemme saavuttaneet tavoitteemme Lintuatlaksen osalta Pohjois-Savossa. Alueellamme olevista 205 ruudusta kaikki on nyt vähintään tyydyttävästi selvitetty. Ruutujen prosentuaaliset osuudet ovat seuraavat (tyydyttävä 69 %, hyvä 17 ja erinomainen 14). Loppukiri oli niin huima, että atlasvastaavakaan ei pysynyt kunnolla perässä.
Käytännössä on vielä joillakin lajeilla pesinnät kesken ja uusintapesinnät menossa, joten halutessaan voi vielä pesimähavaintoja ilmoittaa ja kannattaa ilmoittaa. Sitä kattavammaksi tulos saadaan. Kaikki havainnot ovat yhtä tärkeitä, mutta erityisesti pesimähavainnot vähälukuisista lajeista ovat tärkeitä, koska silla tavalla pystytään arvioimaan lintukantojen muutoksia.
Lintuatlaksen tiedot ovat korvaamattomia myös luonnonsuojelulle ja maankäytön suunnittelulle. Ne osoittavat, miten esimerkiksi metsätalouden muutokset tai erilaiset elinympäristöjen muutokset heijastuvat pesivään linnustoon. Pohjois-Savon lintuatlaksen havainnoista on hyötyä niin viranomaisille, tutkijoille kuin harrastajille, jotka voivat seurata lintujen levinneisyyttä ja kantojen kehitystä.
Lintuatlas on myös osoitus lintuharrastajien vapaaehtoistyön voimasta. Pohjois-Savossakin melkoinen määrä harrastajia on ilmoittanut havaintoja lintuatlakseen. Loppuvaiheen rutistuksesta haluamme kiittää erityisesti seuraavia henkilöitä, jotka ovat tehneet merkittävää maastotyötä: Jorma Salo, Markku Ukkonen, Juha Väätäinen, Jarmo Yliluoma, Harri Hölttä sekä Pertti ja Eini Räsänen. Tämän lisäksi organisointia ruutujen selvityksen parantamiseksi ovat tehneet erityisesti Aarne Hagman, Sanna Hakkarainen ja Markku Ukkonen. Kiitos vielä kaikille muillekin osallistuneille.
Kauden alussa käynnistettiin myös atlaskisa, johon saattoi ilmoittautua mukaan varaamalla itselleen selvitettävän ruudun. Mukaan ilmoittautui 12 osallistujaa. Kisan perusteella ei pystynyt järjestämään henkilöitä paremmuusjärjestykseen, joten olemme osallistuneisiin henkilökohtaisesti yhteydessä palkitsemisen osalta.
Kainuulaiset lintuharrastajat kävivät Lintuyhdistys Kuikan vieraana helatorstaina 26.5. Mukana oli Kajaanin Ladun ja Kainuun lintutieteellisen yhdistyksen retkiporukkaa 28 harrastajan voimin. Kävimme Pohjois-Savossa useammalla eri kohteella.
Aloitimme retken Maaningan Patalahdelta, jossa vierailimme usealla tornilla ja evästelimme vanhan tornin nuotiopaikalla. Kohteella olikin mukavasti nähtävää. Vesilinnuista näkyi mm. punasotka ja heinätavi sekä kanadanhanhi ja merihanhi poikueineen. Kun olimme lähdössä kohteelta, kaulushaikara suoritti näyttävän ohilennon.
Seuraavaksi kävimme Maaningan Kinnulanlahdella Pienellä Lapinjärvellä. Järvellä lintuja oli verrattain vähän. Kohteen yllärinä oli helmipöllön lentokykyinen poikanen, joka oli päivälevolla laavun rakenteissa.
Helmipöllö, kuva Maija Pyykkönen
Koska vielä oli sopivasti aikaa ennen lounasta, piipahdimme Tavinsalmen kosteikolla. josta löytyi mm. harmaasorsa ja paljon telkkäpoikueita. Tästä suuntasimme lounaalle Siilinjärvelle.
Lounaan jälkeen kävimme Siilinjärven Raasiossa, joka oli retken viimeinen kohde Raasiosta saatiin useita lisälajeja listaan. Siellä havaittiin mm. merikotka, törmäpääsky ja hemppo sekä kahlaajista pikkutylli, tylli ja lapinsirri. Kahlaajien määrä oli vielä vähäinen, koska vesi oli verrattain korkealla.
Retkiporukka Raasion tornilla, kuva Eelis Rissanen
Päivän aikana pidettiin lajilistaa havaituista lajeista ja Raasiosta lähdettäessä lajimäärä näytti 80. Retki oli oikein onnistunut ja moni retkeläinen sai uusia lajeja listalleen.
