Toukkasuon-Huttusuon alue sijaitsee kunnan lounaisnurkassa Koivujärven pohjoispuolella lähellä Oulun läänin rajaa, GT-karalla sanan ”Säärimäki” alla. Soiden linnuston kuuluu mm. laulujoutsen, riekko, nauru-, pikku- ja kalalokki, kurki, kuovi, liro, suokukko ja valkoviklo.
Parhaiten suolle pääsee Huttumäen talojen kohdalta. Laskeutumalla kyläteiltä kohti lounasta noin 150 metriä tulee avoimen Huttusuon (neva) pohjoispäähän. Toukkasuo on tällöin suoraan etupuolellasi noin puolen kilometrin päässä ja soiden avoimet osat ovat käytännössä lähes yhteydessä toisiinsa. Soiden välissä on hieno vanhan metsän saareke.
Akkalansalmen silta 4.5.2008; Kuva: Kimmo Laitinen
Akkalansalmen sillalta aukeaa järvinäkymä niin pohjoiseen kuin eteläänkin. Sillan ali kulkeva virta (kartassa Liponvirta) on yleensä avoin jo aikaisin keväällä ja se jäätyy myöhään keräten muuttavia vesi- ja lokkilintuja. Joskus virta on avoin koko talven. Havaintopaikalle pääsee Saaristotietä (tie 5646). Lapinlahden kunnan keskustasta ja tieltä E63 (valtatie 5) matkaa on noin 10 kilometriä länteen. Jatkamalla Saaristotietä länteen voi saarten välisiä salmia havainnoida monen kilometrin matkalla.
Akkalansalmen sillan kupeesta ja alta aukeaa laaja järvinäkymä niin pohjoiseen (kuva) kuin eteläänkin.
Sillan kupeessa on parkkipaikka sekä pöydät, penkit ja tulentekomahdollisuus. Havainnointi tapahtuu parhaiten nousemalla penkerettä sillan alle.
Muuttoaikoina voi nähdä suuria isokoskeloparvia
Kuikan lintupaikat; Lapinlahti; Akkalansalmi; 29.7.2008; Kuva: Aarne Hagman
Korkealle Onkiveden pinnan yläpuolelle kohoava Väisälänmäki on virallistettu yhdeksi suomalaisista kansallismaisemista (Wikipedia). Väisälänmäelle on opastus tieltä E63 (valtatie 5) länteen Lapinlahden taajaman läpi, Linnansalmen ja Akkalansalmen ohi Saaristotietä (tie 5646) noin 12 km, jossa on opasviitta. Väisälänmäellä on laavu, nuotiopaikka ja korkea näkötorni, jota voi käyttää lintujen tarkkailuun yli metsäisen ja järvisen savolaismaiseman.
Niemiskylän ja Kiuruveden taajaman välissä sijaitsee Hirvijärvi, tien 7693 eteläpuolella. Järven havainnointi onnistuu parhaiten tieltä, joka on jonkin verran korkeammalla kuin itse järvi. Rantamaisemat ovat idyllistä maaseutua.Järvi on matala ja ilmeisen kalaisa. Järven selkä pysyy mataluudesta huolimatta avoimena koko kesän, mikä helpottaa huomattavasti havainnointia. Silkkiuikkuja pesii useita pareja, myös mustakurkku-uikku on tavattu järveltä. Laulujoutsen, lokit ja vesilinnut kuuluvat vakiolajistoon. Heinäkuussa vesilintupoikueita kertyy runsaasti järvelle, sillä matalassa järvessä on kauttaaltaan runsaasti pinta- ja uposkasveja.
Leppävirta; Konnuskosket 1.3.2009; Kuva: Kimmo Laitinen
Konnuskosket sijaitsevat Koiruksen eteläpäässä, 7 km kirkonkylältä pohjoiseen. Konnuksentielle käännytään taajaman pohjoislaidalta Heinävedentieltä. P-paikka löytyy Konnuksen kanavan rannasta. Koskialueella on kolme kanavaa, myllypaikan jäänteet ja laavu, jonne johtavat pitkospuut. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä Konnuksen kanava-alue edustaa Leppävirran parhaita ja helpoiten saavutettavia kevätmuuton seurantapaikkoja. Alueelle kertyy vesi- ja rantalintujen ohella petolintuja ja tikkoja sekä varhaisia hyönteissyöjiä koskikorentopeijaisiin.
Patrick Hublin – Leppävirta, Konnuskoski 31.3.2018
Konnuksen alueelta löytyy aika ajoin mielenkiintoisia erikoisuuksia, kuten pikku-uikku, merimetso, harmaahaikara, allihaahka, mustalintu, merikotka, pikkukajava, lehtopöllö ja virtavästäräkki. Talvisin alueelle kerääntyy koskikaroja ja niiden seurana sukeltelee saukkoja ja minkkejä. Kanava-alueella on useana vuonna pesinyt viirupöllöpariskunta, joka suhtautuu varsin luottavaisesti ihmisiin. Pöllönpoikaset on silti syytä ohittaa nopeasti.
Konnuslahden muutontarkkailuun houkuttava silta ja peltolinnuston tarkkailuun otollinen Konnuslahden kylä sijaitsevat linnuntietä noin 6 km koskilta itään. Sillalle pääsee kääntymällä Heinävedentieltä Vehmersalmentielle.
