Suomessa tavattujen lintulajien luettelo muuttuu. BirdLife ottaa käyttöön tänään 10.6.2025 julkistetun uuden, kansainvälisen AviList-lajiluettelon, joka korvaa useita erilaisia käytössä olevia maailman lintujen lajiluetteloita. Metsähanhi jaetaan kahteen lajiin, taigametsähanheen (Anser fabalis) ja tundrametsähanheen (Anser serrirostris)
Kuvia ja ääniä sekä apuja tunnistukseen
Kuvat ovat Kuikan kuvagalleriasta Tähän on valittu vain suomalaisia äänitteitä. Ne on upotettu tänne Xeno-Canto- sivustolta
Suomessa tavattujen lintulajien luettelo muuttuu. BirdLife ottaa käyttöön tänään 10.6.2025 julkistetun uuden, kansainvälisen AviList-lajiluettelon, joka korvaa useita erilaisia käytössä olevia maailman lintujen lajiluetteloita. Jatkossa esimerkiksi tundraurpiaisen tulkitaan kuuluvan urpiaiseen. Tämä lajiparivertailu joutaa siis kohta pois.
Asia on ollut esillä:
Linnut lehdessä Nro 1/2022 on pohdintaa siitä, ovatko urpiainen ja tundraurpiainen eri lajeja, jollaisiksi ne on perinteisesti ulkonäön perusteella määritetty. Uuden tutkimustiedon perusteella niitä ehdotetaan pidettäväksi yhtenä lajina, koska niiden populaatioita ei perimän perusteella voi erottaa toisistaan. Eri alueilla pesivien urpiaisten ulkonäköerot johtuvat ilmeisesti ympäristötekijöistä. Tutkimusten perusteella olisi syytä käyttää määrittelyä ”ekotyyppi” lajin tai alalajin asemasta.
Eroja, jotka näkyvät kuvissa:
yleisvaikutelma: vaaleus
kupeen viirut
alaperän ja pyrstön alapuolen väri
nokon koko ja muoto
Vaihtokuvissa ei näy yläperää, joka on tundraurpiaisella viiruton ja puhtaan valkoinen. Se näkyy tässä kuvassa:
Matti Hakkarainen; Tundraurpiainen; Kuopio 20.1.2024
Iisalmen luonnonystävät järjestää yhdessä Lintuyhdistys Kuikan kanssa lintukävelyn Iisalmessa ke 4.6. Lähtö tapahtuu klo 6 Paloisvirran sillalta. Reitti kulkee sillalta Kivirannalle rannan kävelytietä pitkin. Paluu takaisin klo 7.30. Matkalla on lehtometsikköä joten tiedossa on runsaasti linnunlaulua. Tarkoituksena on opetella tunnistamaan aamuisia laulajia.
Huom! Kävelyllä on säävaraus. Mikäli tuulee yli 4 m/s tai sataa vettä, retki siirtyy seuraavalle päivälle (5.6.)
Tervetuloa tutustumaan lintuatlakseen atlaskävelyn merkeissä ti 27.5. klo 18-20. Lähtö kävelylle tapahtuu uimahalli Ilopisaralta (Ahlströminkatu 11). Oppaana toimii lintuatlaskoordinaattori Heidi Björklund.
Päiviönsaaren atlaskävelyllä tutustumme atlashavainnointiin ja lintuatlaksen pesimävarmuusindeksien käyttöön. Kävelemme Päiviönsaarella ja Ämmäkosken saarilla lintujen reviiri- ja pesimäpuuhia tarkkaillen.
Harjoittelemme atlashavaintojen tallentamista sekä retken täydellisen lintulajilistan ilmoittamista kännykällä. Halutessasi lataa puhelimellesi etukäteen valmiiksi ilmainen Mobiilivihko-sovellus (Android, iPhone), rekisteröidy Lajitietokeskukseen (https://laji.fi/) ja kirjaudu Mobiilivihkoon Lajitietokeskuksen tunnuksellasi. Tallennamme atlashavaintoja ja retken täydellisen lajilistan Mobiilivihkon Lintuatlas-lomakkeella. Voit käyttää retkellä atlashavaintojen ilmoittamiseen myös Tiira Nomadi -sovellusta (Android).
Retki on maksuton ja sopii kaikille atlashavainnoinnista kiinnostuneille. Liikumme kävellen kevyenliikenteen väyliä pitkin. Säänmukainen pukeutuminen.
Suomen neljännessä lintuatlaksessa (2022–2025) selvitetään lintulajien pesimäaikainen levinneisyys ja pesinnän varmuus Suomessa. Atlakseen ilmoitetaan havaintoja 10 × 10 kilometrin kokoisilta atlasruuduilta. Valtaosa atlashavainnoista on vapaaehtoisilta lintuharrastajilta.
Varkaudessa ja muualla Pohjois-Savossa on vielä kirittävää, jotta atlasruudut saadaan selvitettyä tyydyttävästi. Viimeinen atlasvuosi on meneillään, ja kaikkien havaintoja tarvitaan!
Järjestyksessään neljäs lintuatlas on jo ehtoopuolella, nelivuotisen hankkeen viimeistä vuotta viedään. Silti Kuikka-alueemme reilusta 200 atlasruudusta hälyttävän monta kymppiruutua on vielä vajavaisesti selvitetty. Tämäkin kimmokkeena singahdin perjantain ratoksi Pielaveden Pangan erämaaruudulle, jonka oranssi väri atlaksen tulospalvelussa kertoi ruudun olevan vain välttävästi havainnoitu. Peruslajeja olisi lähinnä tarjolla, joskin ylläreitäkin voi tuurilla osua reitille. Atlastelun hienous on paitsi löytöretkeilyfiilis muutoin huonosti retkeillyillä kulmakunnilla myös pelkän perusretkeilyn riittäminen hankkeeseen osallistumisessa ilman metodinippeleitä. Ja näin karttuu dataa lintulajiemme levinneisyyksien selvittelyyn. Puuha on myös eräänlaista pinnakisailua muiden pinnakisojen tapaan, mutta nyt ruutuhaastetta vastaan.
Ruutuhaasteena on saada ruudun selvitysaste vähintään tyydyttävälle tasolle. Pielaveden ruutuni pesimävarmuussumma (katso sen laskemisesta) on tätä kirjoittaessani 133 ja tyydyttävään selvitysasteeseen kaivataan summaa 154. Siis 21 täpän taaplaaminen on ruutuhaasteenani. Kevätretkeily ei kartuta atlasruudun pistepottia niin helposti kuin kesä- ja heinäkuun retkeily, mutta toisaalta osa lajeistamme pesii varhain ja monet lajit tulevat laulavina havaituiksi helpommin kuin kesällä kähmyinä ja vaitonaisina pesiessään. Itikatkaan eivät häiriköi keväällä. Siispä taipaleelle jo nyt.
Pinnakisailu niin talvella, tornissa kuin atlastelussakin vaatii etukäteispähkäämistä, mikä on osa kisailunaatiskelua. Ruutuni puutelistassa on melkoisia rareja, kuten sinitintti, keltasirkku, pajusirkku, harakka, tavi, rautiainen jne. Mopolajit pitää pystyä hoitamaan pinnakisassa ja se on lähtökohtana nytkin. Löydän puutelistalta 15 helpohkoiksi olettamaani lajia, joita ei ole aiemmin merkattu havaituiksi ruudusta. Helppo ja helppo, teoria ja käytäntö, siinäpä ne. Sitten iltapuhteena karttatsekkaus, minne mennä etsimään puutelajeja ja kutistaa siirtyily minimiin, kun aamun tärkeä ääntelysesonki pitäisi hyödyntää maksimaalisesti. Meininkinäni on kerätä ns. täydellinen lajilista — tätä suositellaan atlashavaintojen ilmoittelussa — ruutureissustani eli tulostan atlakseen kaikki havaitsemani ruudun lajit pesimävarmuusindekseineen (= pvi) välittämättä siitä, onko toteamani pvi huonompi tai parempi kuin aiemmin ruudusta ilmoitettu pvi. Tietenkin ruutuhaasteen voi kuitata ilmoittamalla (vaikkapa Tiiran välityksellä; itse käytän atlashavaintojeni ilmoittelussa Laji.fi:n atlaslomaketta) vain ruudun lajit, joiden pvi:n saa parannettua.
Perjantaina klo 05.30 seison yökylmän kurittamaa peltoaukeaa putkeillen Pangan ruudun etelärajalla. Kiukooahon peltoaukea ruudun ainoana isompana peltoplänttinä tarjonnee todennäköisimmin tämän ympäristön lajeja. Pelto- ja metsänlaitalinnuston peruskimaraa kertyy nopeasti kymmenen lajin verran, joskin alhaisilla pvi:llä ja ruudulle uusia lajeja ei löydy. Lyhyt siirtymä peltoaukean toiselle kulmalle ja pellonlaitapökkelön nupissa nököttävä suopöllö listautuu ruudun ekaksi uudeksi ruutulajiksi. Pensastasku kuittautuu vain omaksi vuodariksi. Siitä nokka kohti läheistä Vehmasmäen luonnonsuojelualuetta. Ikkuna auki ja hidas sompailu metsätietä pitkin kuuluttaa tajuntaan muutaman laulavan metsien peruslajin, joiden joukossa lurittelee myös ruudun hakulajeihini kuulunut rautiainen. Punatulkkupari pomppaa viime tipassa auton keulan edestä ja heti perään hakkuuaukon puussa istuva mytty määrittyy hiirihaukaksi.
Ikääntyneen metsän piirteitä suojelumetsässä. Pielavesi, Vehmasmäen luonnonsuojelualue 16.5.2025.
Tukkirekkojen painama keväinen metsäautotie vaatii riittävän maavaran ja parin muhkeamman kiven kiertämisen. Stoppi suojelualueen keskelle ja siitä metsään jutaamaan. Kuusivaltainen naavametsä möhköhaapoineen ja raitoineen vihjaa tikkoihin ja muihin kolopesijöihin. Pohjantikka pesineen löytyi jo viime kesän reissulla, mutta nyt kolmen vartin metsäkomppaus ei tarjoa tikan tikkaa. Muutakin sirkuttajaa on tarjolla niukasti. Pikkusieppo tai sinipyrstö sopisivat tähän miljööseen, mutta nyt ei tärppää. Kaksi kuusitiaista ja jokunen hippiäinen kuuluttavat lauluillaan olemassaolostaan. Töyhtötinttejä kirjaan komppaussummaksi ainakin kahdeksan. Hömpät jäävät kokonaan nokittamatta, vaikka luulisi niitä täällä asustavan. Kulorastaan kiireinen huiluttelu ja puukiipijän runkojyräys tallentuvat kaupanpäällisiksi. Metsäkone kolistelee puuta nurin lähitienoolla, ja pesimäaikaan!
Raidankeuhkojäkälä on luonnontilaisen metsän tunnuslajeja. Pielavesi, Vehmasmäen luonnonsuojelualue 16.5.2025
Hippiäinen on alati paikasta toiseen säntäilevä duracell-tirppa. Pielavesi, Vehmasmäen luonnonsuojelualue 16.5.2025.
Sitten roudan kuplittamaa metsätieuraa pitkin tykkänään tyynen Murto-Pajusen rantaan. Sieltä pitäisi löytyä ruutupuuttujat pajusirkku ja tavi. Siellähän ne ja bonuksina niille vielä mm. kuikkapari ja valkoviklo. Rantasuon kurkiparilla oli meneillään lisääntymisbiologiset säpinät. Järveltä palailen Kiukooahon peltoaukealle toiveissa, että kiurut olisivat heränneet taivaslennoilleen. Ainakin kaksi leijuukin droneina pellon yllä, joten myös näistä listautuu uusi ruutulaji, mutta pvi:ksi vain kakkonen. Köröttelyä eteenpäin ja tienvierustalla istuva sinisuokoiras säpsäyttää ponnahtaessaan siivilleen ja saalisteluaan jatkamaan.
Jatkaminen ruudulla vaatii lyhyen koukkauksen ruudun ulkopuollelle ja käväisenkin pikaisesti läheisellä Iso-Laihan lintujärvellä, joka on nyt oudon tyhjä vesilinnuista, mutta tarjoilee sentään oman atlasruutunsa uutukaislajeiksi tiltaltin ja leppälinnun. Vielä peliruudun ulkopuolinen pysähdys Ristisen kylällä, jossa makoilee noin 500 vapon potti muutaman harmaahanhen lisäksi. Ja oleellisimpana, merula merkkautuu tämän ruudun atlaslistalle — tavikset rules atlaksessa! Kaikkien ruutujen havainnot kannattaa hyödyntää atlakseen.
Leväsen kylä on jo Pangan ruudulla ja sirkkumaisen hahmon tienylityslento lyötättää jarrupolkimen pohjiin. Ulos autosta ja ruudun helppolajikategoriaan listaamani keltasirkun selkeä hermoilu pyöräyttää pv-indeksiksi kuuskolmosen. Samoilta jalansijoilta hoksaan harakan liihottelun lähipellon nurkkauksessa ja taas uusi pointsilaji ruutuun. Mikä ornitologinen sielunläikähdys atlaksen myötä näistäkin perussiivekkäistä, jotka linturetkillä yleensä sivuutetaan vain jonninjoutavuuksina rarimpien lajien ollessa päällimmäisimpänä hakusessa. Yllättäen harakkaa en sen koommin havaitse enää ruudulla reissun aikana. Uusi sinisuokoiras kyhjöttää tienvarsipellossa vihjaten oleilullaan kevään hyvään myyrätilanteeseen.
Atlaksessa kannattaa tarkistaa spesiaalilajien toivossa ruudun erikoisemmat ympäristökohteet, pienetkin. Piipahdus Iso Riistasuon turvetuotantosuolla oli kuitenkin silkkaa ajanhukkaa, sieltä ei irtoa mitään uutta. Sen sijaan satsaus läheisen Majakankaanalussuon suojelualueella käyntiin oli tuottavampi peliliike. Suon tuntumaan johtava heikkokuntoinen metsäautotiekin oli juuri äskettäin lanattu kuin tilauksesta. Suon poikkeuksellisen ison, 70 yksilön kalalokkikolonian laidalla hautoi kolme selkälokkia. Poikkeuksellinen suolintulaji ja hyvä korotus lajin pvi:iin. Soidintavasta metsäviklosta irtosi vielä upouusi lajilisä ruudun listalle.
Kymmenien pesivien kalalokkiparien suokoloniat ovat meillä harvinaisuuksia. Pielavesi, Sydänmaa 16.5.2025.Selkälokki on suolla pesivänä lajina harvinaisuus. Varoittelemaan noussut selkälokki kalalokkikoloniassa. Pielavesi, Sydänmaa 16.5.2025
Lintutorni mallia hyppyrimäki. Tämäkin soolohavainnoijalle tarkoitettu näköalalava taisi olla ennemminkin metsästystorni kuin lintukosteikon lintutorni ja ainakin kuvan ottajalle myös ”no go” -rakennelma. Pielavesi, Soidinsuo 16.5.2025
Tämä karttaan merkattu lintutorni taitaa käydä ahtaaksi tornien taiston kisaporukalle ja oli muutoinkin ”no go” -kunnossa. Tervo, Iso-Laiha 16.5.2025.
Pielaveden takamailla paikkaopasteet oli merkattu omalla tyylillä. Pielavesi, Sydänmaa 16.5.2025.Ryytyneet ekobongarit erämaataipaleella. Pielavesi, Sydänmaa 16.5.2025.
Maantie johdatti taas kohderuudun ulkopuolelle ja siellä houkutteli entiselle turvesuolle perustettu Soidinsuon kosteikko. Todennäköisesti ennemminkin metsästyskohteeksi myllätty laaja allaslampareikko vaikutti tutustumisen arvoiselta atlaskohteelta. Heti autosta ulos pompatessani kuovin munapesä kirjautui kosteikkoruudun tilastoon korkeimmalla pvi:llä 82. Tekolammikoiden tavien, telkkien, haapanoiden ja tukkasotkan joukosta löytyi yllättäen harmaasorsapari ja kolme mustakurkku-uikkua. Kurkipari kähmyili rannalla pesintäelkein. Mutta sitten takaisin Pangan ruudulle ja maantietä pitkin kohti Petäjäjärveä.
Entisen turvesuon vettämisellä synnytetty lintukosteikko, josta löytyi perusvesilintujen lisäsksi myös mustakurkku-uikkuja ja harmaasorsapari. Pielavesi, Soidinsuo 16.5.2025.
Hiekkatien reunuskumpareella heilahti iso viuhka, mustan kukon pyrstö. Hidasta valuttelua lähemmäksi, josko onnistuisi saada autosta käsin dokumenttikuvaa soidinpörhentelevästä homenokasta. Ohittaessani otus ryntääkin tummaa autoani kohti. Paiskautuiko se hullu auton alle kiihkossaan? Onneksi ei, vaan äijä porhalsi takaisin lähtökumpareelleen. Pirssi kauemmaksi ja sieltä hiiviskelyä lähemmäksi kameran kera. Hiippari sai metson tulistumaan ja rymistelemään uudestaan kaula ojossa kohti, ja meitsi perääntyi suosiolla. Tiellä pystyi liikkumaan, mutta maantieojan toiselle puolelle meneminen sai soidinperformanssin keskeytymään uhkailusyöksähtelyihin. Sinne soidintaja jäi pörräämään, toivottavasti ei päädy jatkossa liikenteen uhriksi soidinsokeudessaan.
Turha yrittää tunkeilla tänne, täällä isännöin minä! Jalan alumiinirengas todisti kukon joutuneen tekemisiin jo aiemmin ihmisen kanssa. Pielavesi, Petäjäjärvi 16.5.2025.
Mökkitien ja venerantapolun kautta päädyn järven rantaan, jossa tajuntaan tärähtää ihanainen sinitintin tirahtelu, joka lopultakin nostaa lajin ruudun pesimälajilistalle minimipvi:llä 2. Eipä sinitintin havaitessaan yleensä jaksa isommasti havaintoaan hyreksiä, mutta nyt melkein irtoaa pumpputuuletus. Karu Petäjäjärvi tarjoilee muutaman järvilajin täydelliselle lajilistalleni, mutta näiden entuudestaan havaittujen lajien nyt kirjaamani alhaiset pvi:t eivät nostata ruudun pesimävarmuussummaa tippaakaan.
Lopuksi päätän vielä poiketa kartalla lintuvesityyliseltä näyttävälle Pieni Petäjäjärvellä, jonka eteläkulmalle pääsee käppäilemään puolen kilsan taipaleen helposti peltoa pitkin. Pellolla vilahtaa kaksi kookasta myyrää, petolintuapetta taitaa olla tarjolla nyt tavallista riittoisammin. Kannatti pistäytyä järvellä ja rämpiä rantaluhdalla, sillä ruudun lajilista piteni haapanan lisäksi myös taigametsähanhella. Hanhipari lusmuili reviirilintujen oloisesti ja saattoi olla suunnittelemassa siirtymistä jollekin lähikosteikolle, elleivät olleet sitten jäämässä mahdolliseen pesintäyritykseen tämän kohdejärven äärelle.
Monien kesämökkeilyyn sopivien karumpien järvien kattava havainnointi rannoilta on hankalaa, kun vain vaikeapääsyiset ryteikkörannat ovat jääneet mökkitonttien ulkopuolelle. Pielavesi, Petäjäjärvi 16.5.2025.Pielaveden lintujärvityyppiset järvet ovat yleensä sara- ja korterantaisia. Pielavesi, Pieni Petäjäjärvi 16.5.2025.
Verkkaiseen tahtiin edennyt atlaskeikkani kesti varttia vaille 8 tuntia. Etukäteen ”helppolajeiksi” leimaamistani hakulajeista jäi löytymättä vain kolme (isokoskelo, viherpeippo ja varpunen). Atlasreissun saldona oli yhteensä 60 lajia ja ruudun pesimävarmuussummaa sain kasvatettua 17 pisteellä lukuun 150, joten harmillisesti ruutuhaasteen kuittaaminen jäi vain neljän pointsin päähän. Ainakin lyhyenläntä paikkoretki pitää siis vielä tehdä. Ruudulta on toistaiseksi saatu atlakseen 82 lajia.
Suosittelen leppoisaa atlasretkeilyä ja erityisesti niissä maakuntamme atlasruuduissa, jotka on väritetty hankkeen tulospalvelukartassa keltaisella (= satunnaishavainnoidut ruudut) tai oranssilla (= välttävästi havainnoidut ruudut). Katso mahdollisesti tarvitsemiasi atlasohjeistuksia Kuikan kotisivuilta. Sieltä löytyy myös atlastelun tuottamia lajikarttoja ja muutakin atlasinfoa.