Niin pyörähtää vuodenkierto uuden askeleen kohti loppuaan. Kaikki kielii syksyn varovaisesta lähestymisestä. Kuinka hyvältä se tuntuukaan! En kaipaa ikuista kesää, kaipaan vuodenaikojen soljuvaa virtaa. Iltaisin punertavaa taivaanrantaa hallitsee syvänkeltaisena hehkuva kuu. Mustuvan yön kynnys paljastaa linnunradan huikaisevan kaaren, saaden katsojansa nauttimaan murheidensa mitättömyydestä. Kylminä aamuina usva hehkuu nousevan auringon ensisäteiden valossa, peilityynen lahden levätessä valkoisena …
