Lajipari: tundrahanhi ja kiljuhanhi

Kiljuhanhesta löytyy Tiirasta Pohjois-Savon alueelta neljä havaintomerkintää:

Sonkajärven linnusta on myös valokuva.
Ensihavainto: 19.–23.5.1963 3 p Riistavesi Keskimmäinen

Läpimuuttajana sitä saattaa siis tavata yksittäisenä myös Kuikan alueella.
Tässä apua tunnistamiseen ja vertailua tundrahanheen.

  • Kiljuhanhella on silmän ympärillä selkeä, kirkkaankeltainen rengas, joka puuttuu tundrahanhelta. Varsinkin nuorella linnulla rengasta ei ole aina helppo erottaa.
  • Kiljuhanhen vaaleanpunainen nokka on pieni ja muodoltaan kolmiomainen. Tundrahanhen nokka on tukevampi ja suurempi.
  • Molemmilla on aikuisilla linnuilla valkoinen laikku otsassa. Kiljuhanhella tämä laikku ulottuu usein ylemmäs päälaelle, silmien tason yläpuolelle, kun taas tundrahanhella se rajoittuu alemmaksi. Nuorella kiljuhanhella laikku ei ulotu niin selvästi otsan yli. Vastaavasti joskus tundrahanhen laikku voi ulottua ylemmäs päälaen suuntaan.
  • Kiljuhanhi on pienempi, muodoltaan pyöreämpi, lyhytkaulainen sekä tummempi kuin muut harmaahanhet. Tundrahanhi on rotevampi. Nämä erot näkyvät myös lennossa.
  • Kiljuhanhen siivet ovat kapeat ja pitkät suhteessa ruumiiseen ja tämän näkyy myös lennossa. Seisovalla linnulla siipien kärjet ulottuvat pyrstön yli.
  • Kiljuhanhella vatsan tummat vatsajuovat ovat ”suttuisampia” ja eivät erotu selkeärajaisina niin hyvin kuin tundrahanhella.
  • Kiljuhanhen ääni on nimensä mukaisesti korkeampi ja siinä erottuu kimeämpiä ”kiljaisuja” verrattuna tundrahanhen ääneen, joka on matalaa kalkatusta.
Kiljuhanhi; Sonkajärvi, Saukkosuo; 24.5.2014: Kuva: Tarmo Huttunen
Tundrahanhi ja kiljuhanhi; puuväripiirros; Aarne Hagman

Kuvia muualta

Kiljuhanhia; Siikajoki, Karinkanta; 11.5.2014; kuva: Pekka Majuri
Kiljuhanhia; Siikajoki; Karinkanta; 11.5.2024; kuva: Jarmo Yliluoma

Ääniä