Pian puhaltaa kylmä pohjatuuli, pian routa kovettaa maan, pian lumi (toivon mukaan) peittää luonnon vaippaansa. Talvehtiville linnuillemme koittavat kovat ajat, kun kiihkeästi lämpöä jäseniin jyskyttävä aineenvaihdunta kaipaa runsain mitoin ravintoa polttoaineekseen. Vähiin käyvät luonnonantimet, siitä syystä pihojen buffetit ovat kuin pelastavia keitaita. Kun metsä muutoin on hiljainen ja pimeys vallitsee, tarjoaa piharuokintojen vilinä mainiota ajanvietettä sitä tarkkailevalle.

Sopivin ajankohta ruokinnan aloittamiselle on kun lämpötila putoaa pakkaselle ja maa jäätyy tai peittyy lumeen. On tärkeää muistaa ylläpitää ruokintaa yhtäjaksoisesti aina kevääseen asti, jottei ruoka pääse välillä loppumaan. Keväällä ateriapalvelu on hyvä lopettaa kun luonnonantimet riittävät ja linnut jättävät ruokinnan.

Ruokinta olisi hyvä sijoittaa turvallisen matkan päähän talosta, jotta turhilta ikkunoiden uhreilta vältyttäisiin. Jos ikkunaan kuitenkin lentää varomaton ruokailija, voi tokkuraisen linnun laittaa kannelliseen, reiälliseen ja sanomalehdillä pohjustettuun pahvilaatikkoon ja asettaa laatikon sisälle lämpimään, rauhalliseen paikkaan. Lintu tokeentuu yleensä muutamassa tunnissa ja kun laatikosta alkaa kuulua räpiköintiä, voi linnun vapauttaa ulos.

Tuuheat puut ja pensaat tarjoavat ruokintapaikalla kävijöille suojaa petoja ja olosuhteita vastaan. Useat ruokintapisteet sekä -paikat eri puolilla pihaa vähentävät kilpailua, joilloin myös arvoasteikossa alempana olevat pääsevät täyttämään vatsansa. Automaattien olisi hyvä olla tarpeeksi isoja, jotta ne eivät pääsisi hetkessä tyhjenemään sekä malliltaan sellaisia, etteivät linnut pääsisi istuskelemaan niissä ja ulostamaan ruuan sekaan. Tällaisia paikallaan pupeltajia ovat muun muassa viherpeipot. Ruuan maahan kylvämistä kannattaa välttää tautien ehkäisemiseksi. Jos kuitenkin haluaa levittää esimerkiksi kauraa keltasirkuille, voi siemenet viskoa joka kerta hieman eri paikkaan ja mahdollisimman hajalleen. Mikäli asuu kerros-, tai rivitalossa, tulee talonyhtiön kanta lintujen ruokkimiseen selvittää järjestyssäännöistä.

Tyypillisimpiä ja suosituimpia vatsantäytteitä ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, tali ja kaura. Monen lintulajin suurin suosikki on niin sanottu talimakkara. Pidemmillä plussajaksoilla sen tarjoamista olisi tosin hyvä välttää, sillä ikävän aromin lisäksi se tahraa lintujen nokat ja jalat, joista se sitten sukiessa kulkeutuu höyheniin. Talitangoista ja -palloista olisi hyvä poistaa verkot ja tarjota ne mieluummin metallikehikon sisältä. Tällöin ei ole vaaraa, että lintu tarttuisi jalastaan kiinni verkkoon.

Hentonokkaiset linnut kuten punarinta pystyvät hyödyntämään vain pieniä ruuan murusia. Rastaat ja tilhet pitävät mm. pakastetuista ja kuivatuista pihlajanmarjoista. Puunrunkoon kiinnitettävä vanha kunnon läski on tikkojen suurinta herkkua, jolla voi ruokinnalleen houkutella jopa valkoselkätikan. Linnuille voi antaa myös ruuantähteitä, kunhan ne eivät ole liian suolaisia, maustettuja tai pilaantuneita. Leipä on valitettavasti heikkoa ravintoa, koska se täyttää nopeasti vatsan muttei ole tarpeeksi ravitsevaa. Linnuille olisi hyvä tarjota ruokinnan äärellä myös hienoa hiekkaa ruuan lihasmahassa hienontamista varten.

Odotetuimpien vieraiden eli pikkulintujen vanavedessä ulkoravintolaan pölähtävät useimmiten myös ne vähemmän toivotut suursyömärit, eli oravat ja närhet. Oravaa ei tunnu pidättelevän mikään, vaan akrobaatin ketteryydellä se valtaa liki minkä tahansa ruokaviritelmän. Lisäksi se osaa kaluta automaattien pienet raot ammottaviksi aukoiksi. Närhi puolestaan lappaa kupunsa täyteen evästä, kiikuttaa aarteen jemmaan ja palaa hetken kuluttua toistamaan rutiininsa. Pian uhriksi joutunut automaatti kumiseekin jälleen tyhjyyttään. Erilaisilla verkkoviritelmillä voi ehkäistä tehotyhjentäjiä, mutta toisaalta, jostain se on oravien ja närhienkin ruokansa raavittava. Sama koskee lintulaudoilla vierailevia petoja. Yhden tintin kuolema on varpushaukan tai -pöllön elämä, ainakin hetkeksi. Silloin harvoin kun pedon pyyntiretki onnistuu, jää uhriksi usein sairas tai loukkaantunut yksilö, jolloin myös uhri pääsee tuskistaan.

Ruokinta-automaattien ja -paikkojen puhtaudesta on tärkeää pitää huolta, tällöin ehkäistään tautien leviämistä. Maa olisi hyvä puhdistaa ruuantähteistä ja ulosteista säännöllisesti varsinkin, jos uutta lunta ei sada peittämään sotkuja. Automaattien paikkaa voi myös vaihtaa. Jos sairaita lintuja alkaa esiintyä ja automaatit ovat sotkuisia, ne kannattaa pestä kuumalla vedellä ja astianpesuaineella, tarvittaessa desinfioida. Automaatteja käsiteltäessä olisi hyvä pitää käsineitä. Kädet kannattaa pestä aina sisälle tultua. Vaikka piharuokinta olisi kuinka siisti, tulee talven aikana todennäköisesti kuitenkin muutama lintu sairastumaan. Tyypillisin taudeista on salmonella ja sen uhri on usein apaattinen, kesy ja höyhenet pörröllään oleva höyhenpallo. Avipox- eli linturokkovirus aiheuttaa linnun naamalle tai jalkoihin näkyviä kasvaimia.

Talviruokinnoilla on suuri merkitys monen meillä talvehtivan lintulajin selviytymisessä. Joidenkin lajien kuten pikkuvarpusen ja harmaapäätikan kannat ovat runsastuneet todennäköisesti juuri ruokintojen ansiosta, samoin tuttujen pihatinttien eli sini- ja talitiaisten. Ruokinnoilla voi vierailla myös seudullamme vähemmän tyypillisiä vieraita kuten tikli tai pähkinänakkeli. Tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä, kaikille avoin BirdLife Suomen Pihabongaus selvittää vuosittain talvilintukantamme tilaa ja muutoksia.

Lähteet:
Leivo, Mauri 2015: Lintulaudan elämää – Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun. Docendo Oy, Porvoo
https://www.birdlife.fi

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 1.11.2020.