Vuonna 1924 perustettu Suomen Lintutieteellinen Yhdistys alkoi saada 1960-luvulla rinnalleen maakunnallisia lintuharrastajain ja -tutkijain yhdistyksiä.Yhdistysten keskusjärjestöksi perustettiin 1973 Lintutieteellisten Yhdistysten Liitto, joka organisoi harrastajatutkimuksia.
Käynnistyvä ensimmäinen Lintuatlas-tutkimus (1974-79) ja muut uudet valtakunnalliset tutkimushankkeet yhdessä maakunnallisten yhteistyötarpeiden kanssa jouduttivat jo jonkin aikaa puheena ollutta lintuharrastajien yhdistystoimintaa Pohjois-Savossa. Vielä melko vähiä joukkoja haluttiin koota ja luoda yhteyksiä maakunnan harrastajiin. Tuon ajan lintuharrastuksen laajuutta kuvaa mm. luettelo Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen kotimaisista jäsenistä ja Ornis Fennican tilaajista vuonna 1970: Kuopiosta luetteloon kuului kymmenen ja Pohjois-Savosta yhteensä 17 henkilöä, vain vajaa kaksi prosenttia kaikista (Anonyymi 1970).
Kokous, jossa päätettiin Pohjois-Savon lintuharrastajain järjestäytymisestä, pidettiin Kuopion museossa 19.5.1974. Samana kesänä päätettiin nimestä: Pohjois-Savon Lintumiehet. Omaa rekisteröityä yhdistystä ei tahdottu – ainakaan tässä vaiheessa – perustaa, vaan pidettiin tarkoituksenmukaisena toimia Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistyksen yhteydessä, sen lintujaostona. Harrastuksen sisältö oli tärkeää, eivät niinkään viralliset muodot yhdistysrutiineineen. Perustavassa kokouksessa valittu toimikunta jatkoi johtokuntana kolmen vuoden ajan; siihen kuuluivat Jukka Kauppinen puheenjohtajana, sihteereinä Jorma Tuomainen kahden ensimmäisen vuoden ajan ja Erkki Björk kolmantena vuotena, sekä Matti Pirskanen.
Pieni lintuharrastajien toveripiiri kasvoi pian suuremmaksi joukoksi: vuonna 1978 yhdistyksen jäsenmäärä oli noin 50 ja kasvoi sitten tasaisesti ollen vuonna 1980 hieman toistasataa ja vuonna 1983 – yhdistyksen kymmenvuotisjuhlien kynnyksellä – noin 160. Yhteyttä jäsenistöön pidettiin kokouksin, joita oli yleensä 4-6 kertaa vuodessa, sekä jäsentiedottein, joiden sisältöä kehitettiin julkaisemalla niissä mm. esitelmälyhennelmiä ja lintuhavaintojen vuodenaikaiskatsauksia. Jäsentiedote muuttui vuonna 1980 neljä kertaa vuodessa ilmestyväksi jäsenlehdeksi, josta tuli seuraavana vuonna Siivekäs-niminen lintujulkaisu.
Lintumiesten yhteistyön ensimmäiset tavoitteet olivat keskitetyn havaintojen keruun käynnistäminen ja valtakunnallisen Lintuatlas-tutkimuksen järjestäminen Pohjois-Savossa. Valtaosa maakunnan lähes 200 atlasruudusta – kukin pinta-alaltaan 100 neliökilometriä – tutkittiin vähintään tyydyttävästi. Hankkeen maakunnallisena koordinaattorina toimi Erkki Björk. Tulokset ovat nähtävissä Hyytiän ym. (1983) toimittamassa Suomen Lintuatlas -kirjassa.
Yhdistys rupesi kokoamaan lintuhavaintokatsauksiin aluksi aineistoa kevätmuutosta ja talviajalta. Havainnot koottiin Lintutieteellisten Yhdistysten Liiton valtakunnallisen käytännön mukaisesti. Ne julkaistiin yhteenvetoina Lintumies-lehden katsauksissa ja laajempina raportteina yhdistyksen omissa jäsentiedotteissa, Siivekkään aloitettua ne olivat sen vakioaineistoa.
Faunististen havaintojen keruuta varten luotiin oma järjestelmä. Ensin kerättiin laaditun lajilistan mukaisesti sekä ennen julkaistuja että julkaisemattomia havaintoja ja koottiin niistä ”Pohjois-Savon linnuston faunistinen katsaus 1950-76”, joka julkaistiin Savon Luonnossa (Kauppinen & Tuomainen 1977). Tietoja saatiin 23 henkilöltä. Tämän katsauksen jälkeen laadittiin uusi lista Pohjois-Savosta ilmoitettavista lintuhavainnoista, jonka mukaan faunistiset tiedot on koottu vuosittain ja julkaistu – pian kahdenkymmenen vuoden ajan – aluksi Savon Luonnossa ja sittemmin Siivekkäässä (Kauppinen & Tuomainen 1977-83, Tuomainen 1984-85, Ukkonen 1986-96).
Ensimmäiseen faunistiseen lajilistaan kuului Suomen Lintutieteellisen Yhdistyksen Rariteettikomitean luetteloimien valtakunnallisten harvinaisuuksien lisäksi 128 lajia. Faunistiikka ei siis ollut pelkkien harvinaisuuksien korostamista. Lajien esiintymisen ja levinneisyyden muutoksiin haluttiin kiinnittää huomiota. Listaan kuului myös eri elinympäristöjä edustavia seurantalajeja; tämä käytäntö lienee ollut aikaansa edellä, mutta osoittautui sittemmin vaikeasti toteutettavaksi.
1970-luvun loppupuolella linturetkeily ja havaintojen kertymä oli alueellisesti kattavampaa kuin aiemmin. Järjestyneeseen yhteistyöhön ja tietojen kokoamiseen oli saatu mukaan kymmeniä uusia lintuharrastajia eri puolilta maakuntaa. Kehitystä kuvaa faunistisiin katsauksiin havaintojaan lähettäneiden henkilöiden kaksinkertaistaminen viisivuotisjaksolla 1978-82 noin kahdestakymmenestä neljäänkymmeneen.
Faunistiset lintuhavainnot sekä alkuperäisaineistoja muutto- ja talvilintuhavainnoista on arkistoitu Kuopion luonnontieteelliseen museoon.
Pohjois-Savon Lintumiehet yhteistutkimusten ja havaintojen keruun lisäksi mm. lintuharrastuspäiviä ja linnunpönttötalkoita – satoja pönttöjä vietiin Kuopion, Suonenjoen ja Karttulan metsiin. Tutkimus- ja inventointityön suuntaamisessa kiinnitettiin alusta lähtien huomiota luonnonsuojelutavoitteisiin, mm. uhanalaisten lintulajien esiintymiseen ja säilymiseen. Jo ennen yhdistystä – 1970-luvun alusta alkaen – oli seurattu kalasääskiä ja niiden pesimismenestystä osana valtakunnallista sääksiprojektia (esim. Kauppinen & Lyytikäinen 1972, Lyytikäinen 1973c, 1982, 1984,1987). Pohjois-Savon kuikkatilanne selvitettiin 1980-luvun alussa laajoin tiedusteluin ja laskennoin yhteistyönä yhdistyksen ja Kuopion luonnontieteellisen museon kanssa, ja tähän hankkeeseen liittyivät läheisesti kuikan poikastuoton tutkimukset Rautalammin reitillä (Kauppinen 1982a, 1983b, Kauppinen & Pakarinen 1984, Pakarinen 1982, 1983b, 1998).
Ruokolainen, K. & Kauppinen, J. (toim.). (1999). Kuopion ja Pohjois-Savon linnusto. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 5.