Pohjoissavolaisen lintutieteen historiaa osa III – Lintuharrastajia 1930-luvulta 1950-luvulle

Keitä lintujen elämään perehtyneitä henkilöitä eli Pohjois-Savossa 1930-luvulla? Yhden vastauksen saamme Antti Reinikaisen punavarpusjulkaisusta (1939), jossa hän luettelee suuren joukon hänelle lisätietoa antaneita suomalaisia ornitologeja. Pohjois-Savon pitäjästä hän meinitsee seuraavat kymmenkunta nimeä: metsänhoit. L. Borg (Leppävirta), reviisori J. Gustafsson (Kuopio), taiteilija M. Karppanen (Kuopion pit.), maist. H. Kuhmonen (Vesanto), yliop. O. V. Lumiala (Kuopio), herra L. V. Pikkarainen (Kiuruvesi), herra L. Pohjolainen (Heinävesi) ja herra I. Toivanen (Kuopio).

Kolmekymmenluvun lintumiehiin on lisättävä myös edellä mainitut kaavilainen opettaja Matti Jauhiainen ja tuolloin Pielaveden Säviällä opettajana toiminut Olli Kyyhkynen. Jauhiainen harrasti erityisesti muutontarkkailua. Hänen kerrtoaan seisseen tuntitolkulla Kaavin kirkonkylän ja entisen Kalajärven rantapelloilla taivaalle tuijotellen, mikä herätti kyläläisissä kummastusta. Vasta paljon myöhemmin muutontarkkailusta on tullut hyvin suosittua – välillä muuton tarkkailupaikkoja kutsuttiin jo vertauskuvallisesti ”turhuuden kallioiksi” hyödyttömältä tuntuvan muuttavien lintujen kirjaamisen sekä paikallaan toimettoman näköisinä seisoskelevien nuorten miesten takia. Jauhiainen oli aikaansa edellä; häneltä on jäänyt julkaisuihin (1928, 1929, 1935,) sekä havaintovihkoihin vuosilta 1918-57 runsaasti muuttotietoja.

P. Vuori julkaisi havaintoja Varkauden seudulta (1938, 1939). Suonenjokelainen maanviljelijä Paavo Tanninen oli tarkkaillut lintuja jo 1910-luvun alusta lähtien (Rahm & Tanninen 1912). Tanninen ilmoitti Luonnon Ystävässä 1916: ”Ammuin nokkavarpusen Suonenjoella”. Hän jatkoi havainnointia vuosikymmeniä tehden mm. talvilintulaskentoja 1950-luvulla. Teoksessa ”Pohjolan linnut värikuvin” on hänen tietojaan Suonenjoessa talvehtineista vesilinnuista. Eljas Saastamoinen kirjasi lintutietoja puolen vuosisadan ajan Karttulan seudulla; hänen havaintonsa vuosilta 1900-48 ovat Palménin arkistossa.

Näihin aikoihin havaintojaan julkaisivat myös N. J. Timonen Kiuruvedeltä ja Emil Riihiaho Iisalmesta. Riihiahon teidonanto nokikanasta on jo vuodelta 1917 ja hänen nimensä esiintyy Luonnon Ystävän sivulla pähkinähakkihavaintojen yhteydessä vielä vuonna 1951.

Havainnointi jatkuu faunistisen perinteen mukaisesti. Varsin aktiivisia lintuharrastajia olivat sodan jälkeen Sovisen veljekset, Matti ja Pekka, jotka retkeilivät Siilinjärvellä ja selvittivät yksityiskohtaisesti kotiseutunsa Kevätön-järven ja sen lähiympäristön linnustoa 1944-46. Veljeksiltä on Kuopion luonnontieteellisen museon arkistossa julkaisematon tutkielma, jossa he mainitsevat tavanneensa 128 lajia ja löytäneensä peräti 58 lajin pesän tai poikaset. Heidän aikanaan muuttohaukka näyttäytyi useasti joka kesä, samoin valkoselkätikka – kesällä 1941 he kertovat erään pojan ampuneen kaksi täysikasvuista valkoselkätikan poikasta Kevättömällä. Veljeksistä Matti syventyi sinipyrstön leviämishistoriaan kirjoittaen aiheesta sekä Ornis Fennicaan että Luonnon Tutkijaan (ent. Luonnon Ystävä).

1950-luvulla kasvoi Kuopiossa Nuorten Luonnonystäväin Yhdistyksessä uusi lintumiesten sukupolvi, joista monet sunntautuivat sittemmin biologian alalle. Kouluvuosinaan lintuja harrastivat mm. Seppo Lakovaara ja Antero Nederström, jotka perivät Kurt H. Enwaldilta KLYY:n lintukurssin johtamistehtävät. Nederströn kirjoitti artikkelin Kuopion seudun linnustosta nuorten luonnonharrastajien Molekyyli-lehteen (1957). Muutama vuosi myöhemmin Eero Antikainen teki tunnetuksi Riistaveden lintujärviä kirjoittaen niistä samaan lehteen (1959). Muista tuon ajan nuorista lintumiehistä mainittakoon vielä Martti Lehtovuori, Pekka Saikku ja Antti Pekkarinen.

Kuopiolaiset retkeilivät Riistaveden lintujärvillä, etenkin kevätmuuttoaikaan. Siellä he tutustuivat myös lintuja tarkkaileviin paikallisiin asukkaisiin, legendaariseen kansanmieheen Kusti Turuseen – Välisalmen Kustiin – ja maanviljelijä Eero Miettiseen. Jo aiemmin Antti Reinikainen oli saanut heiltä havaintoja.

Riistavesi tuli pian tunnetuksi kultasirkuistaan ja muista harvinaisuuksistaan laajaltikin lintuharrastajien piirissä. Eero Antikainen julkaisi muutamia havaintoja Luonnon Tutkijassa ja Ornis Fennicassa (1959,1960). Hän teki LuK-tutkielmansa Turun yliopiston eläintieteen laitokselle Riistaveden lintujärvien linnnustosta aineistonaan omia ja Eero Miettisen havaintoja sekä suorittamiensa lintulaskentojen tulokset. Laskenta-aineisto julkaistiin myöhemmin (1966) sekä Ornis Fennicassa että Suomen Riistassa.

Maakunnan faunistinen lintutietous ei juuri karttunut 1950-luvulla – havaintoja julkaistiin kovin niukasti. Heikki Tyrväinen retkeili Varkauden seudulla julkaisten havaintojaan 1953, samoin Erkki Pulliainen, joka julkaisi tietoja Varkauden talvehtivista sorsista 1962. Niilo Saarnisuo havainnoi Suonenjoen seudulla ja Erik S. Nyholm Rautalammilla. Saarnisuon tietoja on julkaistu myöhemmin (Pakarinen 1991).

Lintujen levinneisyyteen liittyvät tutkimukset, joita mm. Einari Merikallio ja Olavi Kalela tekivät maassamme, perustuivat faunistiseen aineistoon. Niinpä töyhtöhyypän leviämistä selvittääkseen Kalela kokosi tutkimukseensa, joka julkaistiin 1955, laajalti uutta aineistoa lintuharrastajilta tiedustellen – Pohjois-Savosta hänelle lähetti hyyppätietoja 1940-50-lukujen vaihteessa kymmenkunta henkilöä.

Lintuharrastajia kokoava hanke – Helsingin yliopiston eläinmuseon valtakunnalliset talvilintulaskennat – alkoivat vuonna 1956. Pohjois-Savossa lintuja laskettiin ensimmäisenä talvena eri puolilla maakuntaa seitsemällä reitillä.


Ruokolainen, K. & Kauppinen, J. (toim.). (1999). Kuopion ja Pohjois-Savon linnusto. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 5.