tammi 01 2000
Suuri-Kortteinen on Niemikylässä sijaitseva keskikokoinen läpivirtausjärvi, joten se sulaa melko aikaisin keväällä ja sulille kerääntyy runsaasti vesilintuja. Parhaat paikat lintujen tarkkailuun ovat Niemikylästä Sivakkavaaraan kulkevan tien 5731 varrella. Järven luoteiskulmasta näkee parhaiten ensimmäiset sulapaikat.
Toinen hyvä tarkkailupaikka on tästä noin kilometri kaakkoon oleva Sivinvirta. Vesilintujen lisäksi siellä voi katsella myös pellolla lepäileviä muuttolintuja.
tammi 01 2000
Poskilampi sijaitsee aivan kaupungin keskustan tuntumassa, heti sen koillispuolella, viitostien ja Sonkajärvelle menevän tien (87) liittymän lounaiskulmauksessa. Poskilammelle on vaikea mennä. Parhaiten sen näkee lampea lounaiskulmasta sivuavalta tieltä ja menemällä siitä rantaan. Lintuja on oikeastaan vain lammen eteläpäässä.
Poskilammella on suuri lähes 1000 parin naurulokkikolonia sekä noin 150 parin pikkulokkiyhdyskunta. Myös jouhisorsa, nokikana, mustakurkku-uikku näyttäytyvät lammella.
tammi 01 2000
Haapajärven eteläpäässä sijaitseva Savonselkä ja sen lahdet tarjoavat vesilinnuille oivallisen pesimäympäristön. Alueelle pääsee parhaiten Peltosalmelta länteen menevää tietä (563) sekä ko. tieltä Kihlovirralle menevältä tieltä. Kohde on isoalainen ja vaikeasti hallittava.
tammi 01 2000
Maaninkajärven, siis vesistön, itäpuolella kulkevan tien varrelta löytyy myös laajoja peltoaukeita. Lintuharrastajilla onkin parhaaseen muuttoaikaan usein tapana kiertää Maaninkajärvi, jolloin matkan varrelta löytyvät Lapinjärvet, Vianta, Patalahti, Haatalat, Tavinsalmi ja Mustajärvi. Reitti on suosittu myös yölaulajaretkillä.
Pohjois-Haatalan kumpuilevia peltoja on mukava katsella Pieni-Maaninkajärven tien risteyksestä, mistä on laajat näkymät. Peltojen päällä näkee usein petolintuja kuten tuuli- ja sinisuohaukkoja, alaville kohdille taas kerääntyvät kurjet ja joutsenet.
Haatalan peltoja kannattaa katsella monestakin kohtaa, yksi parhaita on linkin Kuoppaharju, jonka pelloilla levähtää keväisin mm. kapustarintoja, töyhtöhyyppiä ja pulmusia.
tammi 01 2000
Kunnassa on niukasti pakkastalvina sulana pysyviä koskialueita ja nekin ovat kapeita, enemmän purotyyppisiä virtavesipaikkoja.
Siilinjoki virtaa 1,5 km pitkänä kapeana norona Siilinjärven kirkonkylän läpi Pieni-Sulkavasta Siilinlahteen. Uoma pysyy avoimena alkutalven, mutta jäätyy yleensä umpeen keskitalven pakkasissa. Jokiuoman näkee useista paikoista uoman varren pikkuteiltä ja jalkautumalla jokipätkän voi kompata läpikotaisin. Joen suistoa voi tarkkailla Joentauksessa.
Pöljänjoki, joka alkaa Pöljänjärven kaakkoisnurkasta ja laskee pari kilometriä kaakompana Sulkavanjärveen, pysyy sulana vähintään alkutalven, lauhempina talvina lähes koko pituudeltaan läpi talven. Joen niskasulan näkee Pöljän koulun kohdalta länteen lähtevän Ollikkalantien sillalta. Joen parhaat kohdat ovat Saitalammen ja Pöljänmyllyn välillä, joiden sulat voi tarkistaa kätevimmin paikoista, joissa vt 5 ylittää joen ja Varpaisjärventie ylittää joen. Saitalampi pysyy osittain sulana varsin pitkään ja lammen voi nähdä parhaiten kävelemällä vt:n 5 sillan kohdalta 100 m länteen ja nousemalla lampeen rajautuvalle junaradan penkalle.
Em. kohteiden talvisia vakiovieraita ovat koskikarat. Silloin tällöin puroilla yrittävät talvehtimista yksittäiset sinisorsat. Siilinjoessa talvikautena tavattuja harvinaisuuksia ovat olleet pikku-uikku, tavi, telkkä, nokikana ja liejukana. Keväällä joella on tavattu mm. kuningaskalastaja. Pöljänjoen talvista rariantia ovat mm. harmaahaikara ja jalohaikara.
