Pisankoski ja Likolahti

Likolahdentie kulkee lehtomaisten mäkien kautta Likolahteen. Seutu on rehevää ja lehtipuuvaltaista. Rinteiltä juoksevan puron varressa kasvaa siellä täällä mm. koiranheisi, näsiä ja metsäkuusama. Tien varrella kannattaa pysähdellä useammassakin kohtaa. Tien varressa ovat laulaneet vuosittain mustapääkerttu, peukaloinen, sirittäjä ja idänuunilintu. Lapinuunilintukin on tavattu kerran. Varpus- ja viirupöllö sekä palokärki ovat kuusikkopaikoissa mahdollisia lajeja.

Tien päässä on peltoaukeat, joita reunustavat lehtipuumetsät. Yölaulaja-aikaan siellä on kuultu parhaimmillaan neljä satakieltä. Ruoko- ja viitakerttunen, pensas- ja viitasirkkalintu ovat ruisrääkän ohella muita tavattavia lajeja. Myös luhtakerttunen on kuultu yhtenä kesänä.

Likolahden alue on osa Pisa-Kypäräisen Natura-aluetta ja osa kansallismaisemaa. Seudun kasvillisuus on rikas, johtuen kalkkiperäisistä kallioista. Vieressä ovat Metsähallituksen ylläpitämät niittykasvien ja lehtojen suojelualue sekä Huosiaisniemen suojelualue. Kuikat viihtyvät viereisellä Ala-Siikajärvellä, samoin kuin pikku saarissa pesivä nuolihaukkakin.

Likolahdesta tultaessa pääsee ajamaan yksityistietä pitkin Likosaarentielle, joka mutkittelee vesistön vartta Pisankoskelle. Kevättalvisin sulasta voi löytyä koskikaroja, sinisorsia sekä saukkoja kalastelemassa.

Pisankosken alavirralle pääsee katsomaan ajamalla entisen koulun kohdalta Koskentietä uimarannalle. Kevätsulissa viivähtävät sorsien suvun lisäksi kuikat ja mustalinnut. Syksyisin voi tavata pieniä sotka- ja alliparvia.

error: Content is protected !!