Palonurmi
Palonurmi on monimuotoista maaseutumiljöötä ja eteenkin Pölläkän joenvarsialueen tulva-alueet keräävät keväisin paljon erilaisia lintuja, sorsalinnuista sirreihin. Hyvinä vuosina tulvilla voi nähdä jänkäsirriäisiä, lapin- ja pikkusirrejä sekä vesipääskyjä. Pesimälinnustoon kuuluvat mm. rusko- ja sinisuohaukka, pikkuvarpunen, punajalkaviklo, lapa- ja jouhisorsa, heinätavi sekä joutsen. Naakatkin ovat kotiutuneet tänne.
Paikalle pääsee ajamalla Palonurmen kylältä Rautavaaran suuntaan reilu pari kilometriä, josta käännytään Pölläkäntielle. Kohteet sijaitsevat tämän tien varrella. Jynkänlampi sijaitsee tämän tien pohjoispuolella heti sillan jälkeen. Varsinainen Pölläkän tulva-alue sijaitsee tien eteläpuolella.
Syvärin järven pohjoispää ohjaa myös petolintumuuttoa ja vaikka varsinaista staijauspaikkaa ei olekaan, niin muuttomatkalla nähdään vuosittain maa- ja merikotkia haukkojen lisäksi. Paikalta löytyi vuonna 2006 karikukko ja 2007 mustahaikara. Muita kahlaajaharvinaisuuksia, joita alueella vuosien mittaan on nähty ovat mustapyrstö- ja punakuiri, tundra- ja keräkurmitsa sekä lampiviklo.
Lehtipuuvaltaisissa rantametsissä pesii pikkutikka ja talvella 2006 löytyi myös valkoselkätikka.
Kylän ympäristössä tavataan kaikki tavanomaiset pöllölajit, myös lapinpöllö.
Kylän läpi virtaavassa joessa on läpi talven koskikaroja, sorsia ja joutsenia.
Leväniementien varressa kannattaa käydä kuuntelemassa yölaulajia. Parhaimillaan samanaikaisesti on kuultu satakieli, kolme viita- ja yksi luhtakerttunen pensassirkkalinnun lisäksi.
Samaiselta paikalta löytyi syksyllä 2006 mustaleppälintu.
Alueen havainnointi on eteenkin keväisin hyvä, joka selittää osaltaan lajirunsauden.
Lastulahti
Keväisin, heti jäiden lähdön jälkeen Lastulahden rannoilla on laajat liejukot, joille kerääntyy parhammillaan satoja kahlaajia, suokukkoja, metsä-, valko-, musta-, ja punajalkavikloja ja eteenkin liroja. Jänkäkurppiakin on ollut useita. Harvinaisempina lajeina ovat kaulushaikara, meriharakka, luhtahuitti ja liejukana.
Karjatilan pelloille kerääntyy rastaita, keltavästäräkkejä ja kirvisiä.
Syvärin järven säännöstelyn takia linnuille otollinen veden korkeus voi jäädä lyhytaikaiseksi. Lahden havainnointi onnistuu vain kysymällä lupa tienvarren taloista.
Lastukoski
Lastukoskella lintuja voi tarkkailla joko Lastukosken siltojen läheisyydessä ( Kuopiosta päin tultaessa käänytään oikealle kalastuspaikalle hieman ennen siltaa) tai uimarannalta linkin osoittamasta paikasta.
Lastukosken alavirta aukeaa varhain keväällä ja kerää vesilintuja levähtämään läheisiin lahtiin. Linnut eivät viivy pitkään, sillä vesistö on karu. Joka kevät täällä nähdään musta- ja härkälintuja, kuikkia, uiveloita ja silkkiuikkuja. Paikalla viivähtää keväisin myös mukavasti lokkeja, joiden seassa on nähty muun muassa merilokki.
Syksyllä sulassa on viivyttelijöinä lokkien lisäksi mustalintuja ja alleja. Kovin havainto oli syksyltä 2007, jolloin vastarannan kala-altaiden luona pistäytyi pikkuruokki.
Eitikansuo
Eitikansuon ja Ristikkosuon soidensuojelualueet sijaitsevat Eitikansaloksi kutsutulla syrjäisellä alueella Nilsiän kirkonkylän luoteispuolella, lähellä Iso-Pajusen ja Eitikan järviä. Soiden välissä on myös suojeltu Hirvisaaren vanha metsä, jonka halki kulkee metsäautotie. Kolmas suojeltu suoalue on Iso-Pajusen pohjoisrannalla. Nämä ovatkin Eitikansalon ainoat ojituksilta säästyneet alueet.
Eitikansuolle pääsee helpoiten sen itäreunaan päättyvältä metsäautotieltä. Hirvisaareen ja siitä myös molemmille soille pääsee myös Iso-Pajusen länsipuolella kulkevaa pientä metsäautotietä. Iso-Pajusen rantasuolle löytäminen sen sijaan vaatii suunnistamista ja suo-ojien yli loikkimista.
Alueen pesimälinnustoon kuuluvat mm. kuikka, laulujoutsen, kurki, kapustarinta, pikkukuovi, liro, metso, riekko, tuulihaukka, kalasääski, palokärki, tervapääsky ja pohjansirkku. Lisäksi alueella voi törmätä harvemmin myös mm. metsähanheen, pohjantikkaan, suopöllöön tai kuukkeliin.
Pisa
Pisa sijaitsee Nilsiän kunnan kaakkoiskulmalla, Syvärin järven eteläpäässä. Aluetta hallitsee Pisan vuori, joka kohoaa korkeimmillaan 270,6 metriin. Pisan vuorella sijaitsee Täyssinän rauhan rajamerkki. Historiallisen arvonsa ja vaikuttavien maisemiensa vuoksi Pisa on ollut kautta aikojen merkittävä nähtävyys ja retkeilykohde. Pisan laelle perustettiin jo vuonna 1963 puolentoista hehtaarin suuruinen rauhoitettu suojelualue, jonka omistaa Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys ry. Vuonna 1993 perustettiin 280 hehtaarin laajuinen Pisan luonnonsuojelualue, joka on metsähallituksen hallinnassa. Luonnonsuojelualueen päätavoite on vanhojen metsien säilyttäminen ja niiden luontaisen kehityksen turvaaminen.
Alueella on opastetut polkureitit Pisan vuoren huipulle ja näkötornista avautuvat näkymät koillissavolaiseen maalaismaisemaan. Pisa sopii hyvin päiväretkien kohteeksi ja luonnonsuojelualueella saa retkeillä vapaasti jalan tai hiihtäen. Laella on uusi näkötorni, josta avautuu hulppeat näkymät (mm. Puijon torni pitäisi näkyä Pisalle noin 45 km päästä). Rantojensuojeluohjelmaan kuuluvat alueet sijaitsevat vuoren itäpuolella, Valkeisen ja Ala-Siikajärven rannoilla. Ala-Siikajärveen pistää niemekkeenä myös erikoisennäköinen pyöreäpäinen Kypäräisen vuori.
Lisää tietoa ja alueen kartta löytyy täältä
Alueen pesimälinnustoon kuuluvat mm. sirittäjä, pyy, metso, puukiipijä, idänuunilintu, peukaloinen, kuusitiainen ja palokärki.
